Loppuviikosta on sitten ulvottu porukalla. Eilen perjantaina nauhoitettiin historian viimeinen Sunnuntaivekkari Tv 1;ssä ja pidettiin minulle läksiäisjuhlat viimeisen nauhoituksen jälkeen. Vaikka ilolla olen odottanut eläkepäiviä ja aikaa olla enemmän koirieni kanssa, oli se ulvomisen paikka sekä nauhoituksessa että kahvitilaisuudessa. Samaan aikaan pentulaatikossakin ulvottiin. Sisar kertoi yhden aloittaneen ja siihen sitten yhtyivät kaikki alle kolmeviikkoiset kiljukaulat. Siiri-mummi ja Anoppi-Amelie juoksivat hädissään laatikolle ja kaikki koirani katsoivat hämmästyneinä toisiaan, tyliin kuka meistä nyt ulvoo. Jopa äitiBente oli ällikällä lyöty ja ihmeissään uudesta yllättävästä äänestä, vaikka sillä nyt olisi ollut loistava tilaisuus todistaa Amelie-Anopille, miten edistyksellisiä lapsia sen laatikossa kasvaa. Oli siinä ääntä kun kaikki kuusi ulvoivat yhtäaikaa kasassa päällekkäin. heränneinä kesken uniensa. Ilmeisesti joku niistä oli nähnyt unta ja ääni tuli vaistomaisesti, kertoi ammattimainen pentuhoitajani, sisareni Riitta.

Että mitenkä niin ammattimainen? No ehkä kuulostaa jopa ylikoulutetulta koirahoitajaksi, koska hän on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lastenhoitajakoulun, Helsingin Lastenlinnassa 60-luvulla suorittanut lastenhoitaja. Hän on 40 vuotta sairaalassa työskennellyt kipusisko. Saanut tulikasteensa lastenhoitajana synnytyssalisssa ja sen jälkeen tehnyt merkittävää ja kunnioitettavaa työtä lasten syöpäosastolla. Tämä ihana ihminen on siis pikkusiskoni, joka aina rientää apuun kun isosisko tarvitsee. Ja ainahan mina. Tämä ylikoulutettu koirahoitaja oli taas täällä takaamassa minulle mahdollisuuden jättää jäähyväiset Yleisradion TV 1:lle ja rakkaalle Sunnuntaivekkarilleni.

"No ei tämä koiranpentu ole keskosta kummempi ainakaan painossa", sanoi sisareni. otti vähän yli kilon painoisen kakkapepun käteensä ja pesi pyllyn lavuaarissa ihan suitsait. Ammattimaiset otteet todennäköisesti saivat pennun olemaan hämmästyksestä hiljaa, muuten se taaatusti olisi vikissyt kauhusta ensimmäistä pepun vesipesureissuaan ulos pentulaatikosta suureen maailmaan. Sisar nauroi, että oli siinä ihmettelemistä myös kahdeksalla aikuisella koiralla, jotka seisoivat jonossa hänen perässään, kuin "Amerikan ihmettä" katsomassa. Siinä ne seisoivat Siiri-Mummi, isovaariNero, Anoppi-Amelie, Benten serkku Seita, pentujen pikkuserkku Riitu, siskon koirat Manu ja Miina, jotka ovat pentujen isän velipuolia. Että siinä sukuselvitystä ken pystyy siihen.  Tämä sisareni muuten ilmoitti eilen yllättäen jatkavansa kiinnitystään pentulassa vielä ensi viikon puolellekin, jotta saan käydä jättämässä jäähyväiset toiselle ohjelmalleni TV:ssä eli Vieriville Kiville. Tämä hänen ilmoituksensa oli kolmas ulvomisen paikka minulle. Että sellainen pikkusisko minulla. Tontut varmasti ovat ikkunan takana kirjanneet kaiken muistiin.