Ja taas tuli moitteita kun blogiin ei ole ilmestynyt uutta kirjoitusta. Ei ole ei! No selitelläänpä. Ensinnäkin tänään on jätetty jäähyväiset toiselle ohjelmalleni \"Vierivät Kivet\" TV1:ssä. Perjantaina hyvästeltiin Sunnuntaivekkari ja itkettiin sen loppumista. Tänään muuten oli selvästi havaittavissa muutaman studiossa työskentelevän kameramiehen ilmeesta (joku sen sanoi ääneenkin), että akka se jättää jäähyväisiä, nauttii lähtöshampanjat, syö kakkua ja ottaa läksiäiskukat, mutta palaakin heti seuraavana mahdollisena arkipäivänä takaisin studiolle ja seuraaviin läksiäisiin:kakkuilemaan ja kukkailemaan. Eikä siihen lopulliseen eläköitymiseen voi muuten vieläkään täysin luottaa, vielä on yksi ohjelma tekemättä. Se vihon viimeinen, se tulee jouluaattoiltana! Ja senjälkeen on meikäläisen naama lopullisesti TV:stä poissa ja ruudussa tulee olemaan huomattavasti siistimpää ja hiljaisempaa. 

Toinen syy, ja niin tyypillistä. Nyt kun olisi eläkkeellä aikaa valmistaa kunnon vanhan ajan joulu, niin eikös tämä akka hanki flunssan liehumalla kaikissa kissanristiäisissä ja ohjelman lopettajaisissa. Nokka on tukossa, kurkku ummessa korvia särkee ja järki on jäässä. No järjen jäätyminen ei meikämuijan kohdalla ole mitenkään tavatonta, ei edes näinä erikoislämpimien säiden aikana. Jäässä olosta kertoo jo tämä koiralaumanikin. Benten pentulaatikon ulkopuolella häärii kahdeksan aikuista koiraa, joista viisi täällä pysyvästi asuvaa ja sitten tämä sijoituskoirani pentulaatikon valtijatarBente. Sen lisäksi on tämän ylikoulutetun koiranhoitajasisareni Riitan kaksi koiraa Manu ja Miina tai paremminkin  Miinamanu tai Manumiina; ovat nimittäin sisarukset ja muutenkin kuin paita ja peppu.  Manumiinat ovat muuten näiden pentujen setä ja täti. Pentujen isä Foppa Ruotsista on Manumiinan velipuoli. Niiden äiti on tämä Amelieanoppi- Amelieanoppi muuten vieläkin saa hämmästyttävän nopeasti \"jalat alleen\" kun laatikosta kuuluu pienikin yninä. Ja muutahan sieltä ei Amelien kiusaksi kuulukaan. Ei ole anopilla juurikaan ollut huomattamista.

Pentulaatikossa nimittäin vallitsee ihana rauha. Tällaista rauhallista pentuetta ei minulla ole tainnut aiemmin ollakaan. Varmasti se johtuu Bentesta. Vaikka itku silmässä surinkin Benten joutumista \"mieron tielle\" omasta kodistaan, niin se on hoitanut lapsensa paremmin kuin hyvin ja ollut suorastaan \"cool\" kokoajan, vaikka sillä on paineena niskassa kokoajan suvun mahdottoman erinomaiset; AnoppiAmelie, Siirimummi ja vielä Seitatäti (Benten isän sisarpuoli), joilla kaikilla on ollut pentuja. Bente on hoitanut osuutensa mahtavasti. Pennut käytännöllisesti katsoen syövät, nukkuvat ja taas nukkuvat. Kukaan ei itke, eikä ainakaan rääy, kuten eräiden pennut.(en muuten kerro, kenen pennuista lähti eniten ääntä, loukkaantuvat tai pahimmassa tapauksessa kostavat sen Bentelle, nämä täällä asuvat superäidit.)

Kun nämä J:t heräävät ne pyörivät laatikossa, makaavat kyljellään tai rellottavat selällään \"virsikirjan kannet auki\"-tyyliin, suukottelevat toisiaan, opettelevat leikkimään ja harjoittelevat erilaisia ääniä. Viime viikon lopun yhteisulvontaa ei enää ole ollut, mutta sensijaan laatikosta kuuluu pientä murinaa, ääni on pieni, mutta oikeaa hurrhurrhurrrr murinaa, joku niistä \"kotkottaa\" kuin kana. Isäntyttö Jinne veti käskevän haukunkin kun äiti ei ollut tarpeeksi nopeasti laatikossa. Yleisesti ottaen laatikossa vallitsee sellainen harmonia, että siinä olisi opettelemista meillä kaikilla muulloinkin kuin näin joulun aikaan. Kasvattajalle ihaninta on, etttä siellä on selvästi löydettävissä Bente pentuna, isäFoppakin siellä on ja isäntyttö Jinne ja Amaliamummin hauska pellepoika. Pientä rasismiakin laatikossa on havaittavissa, mustat leikkivät keskenään ja mustavalkoiset omassa porukassaan. Päivä päivältä vauhti pikkukodissa kiihtyy ja ihan pian on lähellä päivä, jolloin uudet pennunostajat tulevat ensivisiitille. Voi kun ne pitäisivät pikkukoiristani yhtä paljon kuin minä. Nämä kullanpalat ansaitsevat rakkautta, sillä sitä ne osaavat antaa itse jo nyt.