Pentulaatikon asukit täyttävät huomenna neljä viikkoa. Sen kunniaksi otettiin tänään uudet kuvatkin. Poseeraus sujuu jo varsin hyvin, kunhan aina muistaa katsoa kuka yhdeksästä mustasta on kuka. Kuvanottohetkellä se on helppoa, koska viidellä pojalla on kaulassaan erivärinen villalankapanta, jotta madotukset punnitukset ja muukin hoito, kuten kynsien leikkuu sujuu kultakin vuorollaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Mutta sitten kun piti kuvat lähettää Jennalle sivuille laitettavaksi, olikin jo mietittävä, kuka on kuka, kun pannat olivat kuvassa turkin sisällä visusti piilossa. On vain noudatettava tiukkaa järjestystä eli kuvattava samassa järjestyksessä kun pennut ovat sivuillakin, niin hyvin sujuu - toivottavasti meni oikein.
Rolle odottaa innolla, että pentulaatikon asukit kasvavat sen verran, että niistä on leikkikavereiksi pihalla. Rollen äiti Rufie oli Seidalle puistotätinä Hollannissa nelisen vuotta sitten ja nyt Rolle saa leikkiä ”puistosetää” kunhan pennut vielä hiukan kasvavat ja vahvistuvat. Rolle rymistää pentulaatikon aitaa aina kun vain mahdollista, siihen malliin, että kasvakaa nyt nopeasti.
Olen aikaisemmin kertonut Rollen kynsien leikkuushowsta. Se pisti paitsi meidän huushollimme, myös eläinlääkäriaseman, sekaisin ja vertakin menetettiin, kynsiä sensijaan ei. Pari päivää sitten siskon aviomiehen tunnolle otti sen verran, että hän päätti päästä niskan päälle. Jussi on sentään ainoana leikannut kynnet Tampereella ”Tesoman kauhulta”, saksanpaimenkoiralta, jonka omistaja ei itse uskaltanut edes yrittää.
No Jussi aloitti väsyttämisen, lauantaina ja jatkoi eilen sunnuntaina. Rolle makasi onnellisena selällään matolla ja Jussi sormeili sen kynsiä leikin varjolla. Tänään se jo heittäytyi valmiiksi selälleen kun Jussi lähestyi, kynsileikkurit piilossa selän takana. Ja niin vaan poikaa ”vedettiin nenästä” kynsi kerrallaan. Operaatio onnistui, Rolle ei edes tiedä menettäneensä mitään, eikä Jussikaan menettänyt mainettaan kylän kauhun kesyttäjänä. Nythän niitä on jo kaksi, niitä kauhuja, toinen vaan pehmeni nopeammin, nimittäin tämä kiikkalainen.
