Ja taas on maa mustana, mutta niin ovat lattiatkin täällä sisällä ”sinisessä unelmassa”. Mikseivät olisi kun kahdeksan kertaa neljä eli yhteensä 32 tassua tuo pihasta kaiken mahdollisen ja mahdottomankin irtisaatavan kuran karvoissaan.

Välillä jo oli muutaman päivän kaunis valkoinen puhdas lumipeitto sinisen talomme ympärillä ja kaikki näytti valoisammalta muutenkin. Minut ja sisareni, sen ylikoulutetun koiranhoitajan, valtasi mieletön valaistusinto. Ripustimme omenapuuhun, koira-aitaan, talon seinään, ruusupensaaseen ja pyykkinaruun jouluvaloja ja nautimme niistä sekä valkoisesta maisemasta. Myös koirat nauttivat ja riemuitsivat voidessaan hangata turkkinsa puhtaaksi vastasataneessa pakkaslumessa, ihan niin kuin ennen vanhaan vietiin matot puhtaaseen lumeen, tampattiin niin, että valkoinen lumi muuttui mustaksi, mutta matot tuoksuivat raikkaalta.

Koirat tietysti toivat karvoissaan lumipalloja sisälle kun pakkanen laski nollaan ja niiden kävely lumipallot jalkojen välissä. muistutti sitä entisajan ” aa, ankkaa, takapuoli vankkaa, joka käveli keikkuen jne ”, niistä palloista olisi voinut tehdä isoja hienoja lumilyhtyjä vaikka joka huoneeseen. Mutta kun sisällä tietysti on lämmintä, sulivat lumet koirista sohville ja lattioille. Sulaneenakin lumi kuitenkin on parempi kuin ikuinen tassujen tekemä kuravana ulko-ovelta sisälle.

Nyt on jo puolen päivän aikaan pimeää, sisällä pitää polttaa valoja, eikä edes joululaulujen kuuntelu tuo joulumieltä, jos vilkaisee ulos.

Oltiin eilen Seita ja minä Vuoden Voittaja 2007- näyttelyssä Helsingissä. Eipä sekään juuri mieltä kohentanut kaamoksen keskellä. Ruotsalaistuomari ja Ruotsin suurin tämän rodun ”massakasvattajahan” siellä jylläsivät.

Tuomareita ei saa arvostella, mutta kyllä toki tuntui piinalliselta kun neljän parhaan uroksen joukossa oli vain yksi suomalainen koira. Kaikkien urosten arvosteluissa oli muidenkin, kuin minun mielestäni, väärin perustein pudotettu koirat pois kisasta. Eikä niitä vikoja ruotsalaisista koirista tietenkään löytynyt, nimittäin arvosteluissa. No leikkiähän tämän pitäisi olla, vaan kohtuus siinäkin leikissä. Kakkia muita ensin kauhistutti, sitten nauratti tämä farssi ja sitten rupesi oikeasti hävettämään ruotsalaiskasvattajan ja tuomarikaverinsa puolesta.  

Silti omat koirani ja myös kasvattini sijoittuivat, joten ylpeähän tässä pitäisi olla. Itse olen harrastukseni valinnut kaiken tämän koko ajan tienneenä. Vaan kyllä joskus tekisi mieli sanoa meidän suomalaisille tuomareille, että vetäkää tekin noin härskisti kotiinpäin kuin ”nuo svenskatalande bättre tuomarit”. Edes näin itsenäisyyspäivän ja 90-vuotisen itsenäisyyden ja suomalaisuuden kunniaksi.