Tänään on Miinan yksiössä merkkipäivä. Tätä kirjoittaessa tulee tunnilleen kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun pentulaatikossa yritettiin ponnistaa ensimmäistä pentua ulos. Miina itki, rääkyi ja karjui ja pentu istui tiukasti kanavassa, minä vedin ja Miina työnsi.
Esikoispoika; isänsä näköinen Elbajon painoi syntyessään klo 14.08 tasan 278 grammaa, mikä on ihan normaali pennun paino, mutta Miinan kokoon ja sen sisuskalujen pienuuteen nähden, se oli suurikokoinen ensimmäisenä avaamaan synnytyskanavat.
Tänään tasan kaksi viikkoa siitä, poika on edelleen iso (vaan ei enää pentueen isoin), se painaa 890 grammaa, mutta pentueen viimeisenä ja 30 grammaan kevyempänä illalla 18 aikaan klinikalla syntynyt Nefertiti painaakin nyt hieman enemmän eli 901 grammaa. Tosin sen masu juuri punnitushetkellä oli maitoa täynnä, koska se oli ollut yksin imemässä jo tovin, kun muut vasta heräilivät syömään, niin, että nytpä se todellisuudessa ovat samanpainoiset ja kokoiset; sisko ja sen veli.
Entäpä pikku kirppu Nonstoppari Nixu? Se vasta on kirinyt, se painoi syntyessään 150 grammaa, mutta nytpä on tullut puoli kiloa siihen päälle, mikä on suhteessa aika paljon enemmän kuin esimerkiksi kukaan niistä aikaisemmista pienemmistä pennuistani. Hyvä tyttö se kirppu on, nimi taitaa olla sille enne, se ei hellitä, vaan jatkaa, jatkaa ja jatkaa.
Tänään kaikkien silmät ovat ihanan auki ja kävelyharjoittelu alkaa, vielä ne eivät kävele, mutta jos niiden liikkumista vertaa vauvoihin, niin ne konttaavat nyt, eli puolittain raahaavat itseään ja välillä hoippuvat ihanat pikkuiseni.
Aamupäivä meni Suvin Viksu klinikalla, Rolle ja Ripirapi olivat rokotuksella ja isoisä Nero veritestissä perinnöllisen silmäsairauden testaamiseksi, Monet Neron lapset ja lastenlapsetkin on testattu ja terveiksi todettu, mutta halusin silti selvittää myös Neron geenit, ettei se ole kantaja, koska sillä on paljon lapsia ja lapsenlapsia..
Mitä Miinan pentulaatikossa merkkipäivän kunniaksi syötiin? Saivatko kakkua? Eivät vaan säällisen satsin painonmukaisesti mitattua matolääkettä sekä äidille, että vauvoille. Oli siinä massuttamista!
Siskolikka ja miehensä olivat käymässä koko muun lauman kanssa, koska olimme siellä klinikalla. Megapentuni Rolle on ihan kamalassa kunnossa turkiltaan, eilen taistelimme sen turkin kanssa muutaman tunnin, eikä se siltikään tullut valmiiksi. Se heittää parhaillaan pentukarvaa pois ja sitä on paljon ja kamalassa kunnossa, koska se on koko ajan märkänä.
Rolle nimittäin on samaa sorttia kuin Seita, se rakastaa kuralätäköitä. Ja se löytäisi niitä vaikka Helsingin Senaatintorilta. Vaan ei niitä tarvitse etsiä, täällä uudessa kodissa on kilometritolkulla pellon reunassa ojia täynnä keväistä kuravelliä, hyvä ettei vielä sammakonkutuakin seassa.
Ja Rolle ottaa kaiken irti, se makaa, kierii, pyörii ja pomppii kuin pikkulapset saappaineen kuralätäkössä. Rollella vaan ei ole saappaita vaan valkoiset jalat, tai siis ne olivat valkoiset ehkä joskus niihin aikoihin kun sen Hollannista toin viime kesänä. Hirveä kakara, mutta se nauttii ja elää täysillä ja siksihän sillä on omistaja, jonka velvollisuus on pitää se siistinä. Siis jos ehtii.
Viime kesänä Rolle oli puistotätinä Amelien pennuille tultuaan Hollannista. Tälle pentueelle se on jo ihan liian suuri, 52 senttiä korkea, kun 50 on yläraja ja tänään se painoi klinikalla 24 kiloa, eikä se kuitenkaan ole lihava, vaan suuri. Neropappa on 47 senttiä korkea ja painoa 17 kiloa ja ujo pikkulikka Riitun paino on tasan 10 kiloa vähemmän kuin Rollella.
Onneksi Rolle ei ole juurikaan ehtinyt, täällä käydessään, olla leikkitätinä. Se asuu sinisessä unelmassa nyt, mutta kun se tänne pääsee, ei se ehdi pentuja edes huomata, kun sen on uitava ihan kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa kuraojissa.
