Tänään vietämme vappuaattoa ”suvun kesken”. Kylään ja pentukatsastukseen on tulossa sekä kaksijalkaista, että nelijalkaista sukua. Tampereelta tulevat Amalian tyttö Kiira ja Seitan poika Kaapo, siinä taas murinaa riittää, kun meidän kaikki kahdeksan ja kaksi vierasta ensin kulkevat ”kainalot karheina” selvittääkseen lauman tosijärjestyksen.

Kaapo ja Riitusiskonsa todennäköisesti ovat edelleen ne ”pahnan pohjimmaiset”, vaikka Rolle on niitä pari vuotta nuorempi. Se on ihan kamala Touho. Juoksee ja kierii ja pyörii, mutta ei oikeastaan koskaan kävele. Tosin Jussi väittää, että hihnassa se kulkee tosi hienosti, eikä yhtään vedä. Uskoo ken tahtoo, mutta Rollella on suuri ja mahtava paikkansa Jussin sydämessä, niin kuin Manullakin. Yhdessä nämä megapojat ovat yötä päivää, Rolle on siksi muuttamassa kokonaan Riitan ja Jussin huusholliin.

Tänään siis vietämme vappuaattoa suvun kesken ulkona ihanan kauniissa säässä ja grillaillen, simaakin toki on, vaikkei sitä vauvoille anneta. Mutta varmaan pääsevät tänään ensimmäisen kerran elämässään tutustumaan elävään ruohoon ja muihin luonnon ihmeisiin.

Suku muuten tulee myös ”aitatalkoisiin. Minulla on tässä ollut tilapäinen aita, joka on ollut metsän puolelta auki, koirien vapaasti kulkea.

Nyt kun Miina on huomannut, etteivät muut nartut uhkaa sen äitiyttä, se on palaamassa taas vanhaan kunnon ”hiirikoira-rooliinsa”. Eilen se hävisi kolme kertaa. Ensimmäinen irtiotto oli kolmen jälkeen yöllä, se hävisi pimeyteen, eikä tullut vaikka kuinka huusi ja uhkasin ja itkin, pennut tekivät myös parhaansa keittiössä, laatikossa oli varsinainen rock-konsertti.

Paljain jaloin jouduin juoksemaan kiireessä metsän reunaan ja uhkailemaan, sitten se noin puolen tunnin kuluttua palasi muina miehinä kuin ei missään olisi ollutkaan.

sama toistui aamulla, nyt ”hätäni” ja pentujen kutsut kaikuivat kuuroille korville puolentoista tunnin ajan. Sitten neiti (anteeksi rouvahan se nyt) palasi kuono ja tassut mustana kaivamisesta, hyvä, ettei hiiri tai myyrä roikkunut suupielestä. Olin jo ehtinyt hälyttää puoli sukua etsimään.

Olisitte nähneet mammakoiran ilmeen kun se ei heti päässytkään pentuja laskemaan,vaan joutui kylpyhuoneeseen ja ”suu saippualla pesuun”, siinä pestiin koko tyttö ja se katseli minua sen näköisenä, että ei hänen Riitta-mammansa tai Jussi-isäntänsä ikinä olisi kohdelleet pikkuprinsessaansa näin.

Illalla kun sen verran selkääni käänsin, että istutin pari orvokkia pataan, se katosi taas. Nyt se pysyi poissa vain puolisen tuntia, mutta Riitta ja Jussi tulivat sinisestä unelmastaan aitaamaan tilapäisesti pihan avoimen metsänreunan, jottei kenenkään tarvitsisi olla ”sydän syrjällään” .Tänään sitten aidataan piha kunnolla ja pannaan jonkinmoinen portintapainen metsänreunaan.

Sitten kun Miina palaa omaan kotiinsa siniseen aidattuun unelmaan, voidaan piha taas avata. Kukaan muu ei sillä lailla pakene. Hahaa voisinpa hyvin perustein sanoa, että ”meidän koirat osaavat käyttäytyä, mutta Riitan ja Jussin rakit eivät.” Minua on aina naurattanut Jussin viljelemä hänen isomummunsa sanonta Amurista; että ”menkääs nyt kakarat omaan kotiinne, että meidän lapset pääsevät syömään arbuusia”. Niin että arbuusia meilläkin sitten syödään, kun Miina kotiutuu. hauskaa Vappua kaikille!