Vauhti ja jännitys senkuin lisääntyvät. Taas tullaan klinikalta. Miina läähätti koko yön ja oli vähän tuskaisenkin oloinen, nuoli tassujaan ja vaihtoi paikkaa. Sen lämpö nousi jo illalla yli No minä kasvattajana paitsi ”hypin seinille” tapani mukaan, mittasin lämpöä ja valvoin, luin ”koira saa pentuja kirjaa” ja minullepa kävi niin kuin jokaiselle, joka lukee esimerkiksi lääkärikirjaa. Miinalla oli kaikki ne vaarat, jotka synnytyksen jälkeen vaanivat narttua; kalkkishokki, kohtutulehdus ja varmaan vielä nisätulehduskin ja silloin pennutkin kuolevat. Näin minusta tuntui yön tunteina.
Päästin Miinan pihaan ja sehän tietysti lähti vatsa löysällä omaan salaiseen kakkapaikkaansa, karkasi pensasaidan välistä ja hävisi yöhön. Oli pakko pukea päälle ja lähteä taskulampun kanssa sitä etsimään. Naapurin pellon ojasta se löytyi hiiriä haistelemasta. Ei siis ainakaan vielä yöllä kuolisi.
Kampasin hermostuksissani Miinaa sisälle tultaessa, koska nartulta aina lähtee synnytyksen jälkeen karvaa. Miinan äidiltä Amelie-Sofielta Jenna, ahkerana tyttönä, kampasi irronneita karvoja niin paljon, että niillä olisi täyttänyt vanhanaikaisen ”flockipatjan” kokonaan.
No Miinasta ei nyt ihan niin paljon lähtenyt, mutta puoli muovikassillista silti ja se on paljon Miinalta. Nyt ne karvat muuten odottavat muutaman pihapuun oksanhaarassa jotakuta, tai oikeammin joitakuitakin onnekkaita pesänrakentaja-lintuja. Pihapiirissä on nimittäin ennestään muutama pesäpönttö ja minä korjasin vielä pari lisää sinne ja nyt on tarjolla aitoa villatäytettä, toivottavasti kelpaa..
Oli onni, että kampasin Miinan, sillä samalla selästä paljastui paljas, melkein kalju ja tosi ärtynyt punainen alue, josta kaikki karva lähti. Siinä ilmeisesti syy lämmön nousuun, mutta varmuuden vuoksi sovimme menevämme Suvin klinikalle. Ultrassa nähtiin, että kohdussakin vielä on jotain, mutta suurin syy oli se selän ärtynyt alue. Kalkkipiikki, joita Miina sai kaksi, voi kuulemma aiheuttaa jopa kuolion lihakseen, johon se on pistetty. Onneksi Miinalla ei siitä ollut kysymys ja nyt sillä sitten on kohdun ja tulehduksen takia 10:n päivän antibioottikuuri ja lääkettä ihon haavaa. Pikkuressu, onneksi sille ruoka maittaa.
Ai, että miten pennut, ne vain kasvavat, ovat paksuja, pyöreitä ja tyytyväisiä, niillä ei tosiaankaan ole muuta hätää kuin ehkä ylensyömisen vaara, niin tunnollinen emo miina on. Jos pennut on peitetty viltin alle lämmön keräämiseksi, eikä miina näe niitä koko ajan, se taatusti pöyhii ne esiin ja käy tarkkailemassa laatikon reunalta sen harvan kerran kun uskaltaa ja raskii tulla laatikosta pois. ne harvat kerrat ovat juuri niitä ”salakakkakeikkoja”, joiden aikana se katoaa kauhukseni mustaan yöhön. Onneksi tänään tulevat takaisin kotiin ihmekaksoset Tiuhti ja Viuhti eli Seitä-äiti ja tyttärensä Riitu eli Ripi-Rapi ja pentujen Neropappa. Tulee Miinalle muutakin puuhaa kun saa isotella ”Tiuhtille ja Viuhtille” olevansa pentujen äiti. On se sen verran pirullinen ”tärpätinkeittäjä”, että nauttii voivansa tuntea ylemmyyttä juuri Seitaa kohtaan. Eivät kuitenkaan koskaan ota yhteen, kunhan murahtelevat.
