Kiitos vaan kaikille erinomaisesta peukutuksesta. Ripi-rassu taas jäi ilman serttiä, sai vain varasertin ja oli paras narttu 3, Seita PN 2.. No eihän se varasertikään ole vain, Ripi vain olisi niin hieno, jos se vain näyttäisi itsensä, eikä juoksisi anteeksi pyytäen häntä alhaalla. Sertit irtoaisivat helpommin, vaan aikanaan ne tulevat.

Rollepa sitten rempaisi ja tempaisi. Oli meillä tuuriakin, tuomari ei ollut mikään perusteellinen mies, ei mitannut, eikä muutenkaan kovasti katsellut tarkkaan, juoksutti kehän ympäri antoi lyhyet arvostelut. Lykästi siksikin, että meitä ennen oli iso rotu; vanha englannin lammaskoira, ja kun Rolle ja Amelien poika Lexa (Buffing MacGloud) menivät kehään, saattoi tulla vähän näköharhaa lammaskoirien jälkeen ja kun Lexakaan ei ole pieni poika, oli se Rollelle eduksi. Onhan se tasapainoinen, koostaan huolimatta, mutta kun menimme hakemaan toista ykköstä sille, oli yllätys toki melkoinen, mutta mieluinen, että sertin kanssa tultiin ja VSP:nä! Ihan piti Rialle Hollantiin soittaa, vaikka tiesinkin hänen olevan lomalla patikoimassa. Vastasi ja yhdessä naurettiin ilosta, Ria on Rollen kokoa surrutkin, syyttä suotta! 

No niin kateellisena ja ilkeänä voisin sanoa, että sekä Rop, että VSP olivat "vääriä", mutta en sano, enkä arvostele, olen vai iloisen yllättynyt Rollen saavutuksesta. Jussi sen esitti ensimmäistä kertaa ja hyvin meni, tuomari jopa kehui esittämistään, mistä Jussi toki oli mielissään, onhan hänellä Miinankin kanssa jo lähes viiden vuoden kokemus.

Niin, että hienosti meni ja hienosti menee vauvalaatikossakin. Tänään pennut keksivät äitinsä ruokakupista kuivia pentunappuloita. maistuivat hienosti! Miina nimittäin aamulla mielellään harrastaa kaksoisruokailua tai paremminkin kahden kerroksen väen ruokailua. Pennut juovat aamumaitonsa Miinan masun alla ja Miina seisoo ja syö omasta kupistaan seuraavalla tasolla (lue lämpöpullon päällä). Tänä aamuna nappuloiden haju houkutteli pikku sakaalilauman äidin kipolle ja kyllä maistui. Kätevää.

Tänään käytiin myös Nefertiti katsastamassa. Ihania ihmisiä, sellaisia joiden näkee todella rakastavan ja antavan hellyyttä pikkupennulle. Olenpa onnen tyttö, kun olen voinut valita ihanat ostajat, ei itketä niin paljon niiden lähtiessä.

Näiden täkäläisten ostajien asennne sitten ratkaisi senkin, etten myy Nightwishiä Kanadaan, EN. On tullut vähän mutkia matkaan ja minulta vaaditaan kuvia pennusta edestä, sivulta ja takaa, jotta voidaan päättää, tuleeko siitä hyvä näyttelykoira vai ei. Kirjoitin, etten kasvata näyttelykoiria ja että omistajakin sen tekee. Minun koirani ovat perheenjäseniä 365 päivää vuodesta, näyttelyitä on vain silloin tällöin. Sitä paitsi minusta on kohtuutonta arvioida viisiviikkoista pentua ikään kuin esineenä valokuvista, niissähän voi valehdellakin. Nightwish ei siis lähde ja arvatkaa, minne se jää?