Kummallista, miten pilvinen, kylmä ja sateinenkin kevätpäivä masentaa ihan erilailla kuin aurinkoinen, vaikkakin kylmä päivä. Tänään paistaa ja viherpeukalon mieli palaa puutarhatöihin.

Pennutkin pitäisi saada ulos, eilen he hytisivät heti ulosnostamisen jälkeen, joten pihallaolo jäi tosi lyhyeksi.

Tänään keskipäivällä varmaan on lämpimämpää, varsinkin kun aurinko paistaa niiden aitaukseen. Olen kyllä antanut niiden juoksennella myös muualla pihassa vapaina ja tutustua ruohon lisäksi sorapolkuihin. Ne rakastavat ulkona oloa, hyppivät kuin aikanaan kevätlaitumille päästetyt vasikat.  Onneksi ne myös nauttivat laajennetun yksiönsä uudesta leikkitilasta, siinä juostaan ja leikitään päivä päivältä innokkaammin.

Tänään ne tutustuivat myös ensi kertaa kuivattuun mahalaukkuun. Aikaisemmin olen jättänyt niille vuotapuruluita, jotka Miina-äiti on kyllä huolellisesti kerännyt ”parempiin suihinsa. Nyt olen sulkenut pentuaidan laatikon ympäriltä, ettei äidillä olisi sinne asiaa, eikä muillakaan aikuisilla koirillani.

Niin ja tietenkin ne kaikki saivat oman palasensa, en olisi kestänyt kuutta silmäparia syyllistävästi katsomassa minua, elleivät nekin olisi osaansa saaneet.Tulipa melkein tappelu pentujen kesken niille annetuista pienistä palasista, vaikka niitä oli enemmän kuin yksi jokaiselle, halusivat kaikki juuri sitä yhtä ja samaa palaa. Nightwis-Melusinan tytär Melina on todellinen ”melumiina”, se seisoi Elvis juniorin vieressä ja vaati saada juuri sen pojan pehmeäksi pureskeleman palasen. Rauhoittuivat kun jaoin sen kahteen osaan. Sen jälkeen sitä Mellin herkkupalaa halusivat kaikki muutkin. Ovat samanlaisia kuin lapset, niin ja myös me aikuiset kaksijalkaisetkin, ainahan se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.

Nyt jännätään, miten Seita edistyy juoksussaan. Onneksi on tämä tarkkanenäinen mittarini Nero täällä kotona. Kyllä se jo hiukan osoittaa kiinnostusta, mutta vanhana viisaana, moneen kertaan astuneena se jaksaa odottaa, mutta myös uskoa ja toivoa, niin ja sitten pettyä, kun se viedäänkin ” ”maanpakoon” siniseen unelmaan muutamaksi viikoksi. Tulee kyllä Seidan pentue hiukan liian pian Miinan pentueen lähdettyä (mikäli nyt astuttaminen onnistuu), mutta ehkäpä se pentue sitten meneekin taas enemmän rutiinilla kuin tämä Miinan pentue, olihan edelliseen pentueeseen melkein vuosi väliä. Nyt ehkä osaan ottaa vähän rennommin. Luulen, että Melli-vauva tulee olemaan hyvä leikkitäti uusille vauveleille.

Viime kesänähän Rolle oli puistosetänä Amelien pentueelle, nyt emme ole laatikkoon päästäneet, niin iso se on. Vaikka tiedämmekin sen olevan lempeän nallekarhun ja rakastavan pentuja, on se niin iso,  että laatikkoon mennessään, se täyttää sen ja istuu vielä pennut littanaan, tai tassullaan pamauttaa luut rikki, vaikkei mitään pahaa tarkoitakaan leikkiin pyytäessään.

Huomenna ollaan sitten taas viikon vanhempia, kuusiviikkoiset pennut punnitaan taas ja madotetaan kolmannen kerran, kynnet leikataan, sitten ne alkavatkin valmistautua uutta perhettään varten.