Esikoispoika taas aloitti uuden jakson pentulan elämässä, Elbajon nimittäin tuli ensimmäisenä yli pentulaatikkoon mamman menoa helpottamaan tehdystä aukosta. Tosin sen into tulla ulos pesästään johtui siitä, että Miina seisoi laatikon vieressä syömässä pentuaidan suojassa. Suojassa muilta syöjättäriltä, Amelie-Sofie ja Seita todella ovat tarkkoina, jos Miinalta yksikin murena putoaa suupielistä tai kupin reunan yli. Esikoinen haistoi äidin laatikon reunan toisella puolella ja tuli yksinään maitoautolle jo ennen sen saapumisaikataulua, eikä suinkaan ilmoittanut muille aikaistamisesta, vaan hyödynsi yksinään parhaan maitotilkat. Onneksi Miinalla maitoa riittää, pennut ovat liiankin pulleita.

Lisäruokaa ne oppivat päiväpäivältä syömään paremmin, olen jo nimittäin ottanut lautasen sijasta käyttöön Hollannista hankkimani "pentujen syöttökaukalon. Vaikka se ei vielä ihan  täyteen tulekaan, pentujen on helppo seistä suorana ja syödä siltä, koska ruoka on lautasta korkeammalla kaukalossa, eikä siellä ainakaan yhtä helposti voi harrastaa velliuintia, kuin lautasella.

Ulkonakin oltiin taas eilen kokeeksi, nyt jo Nightwish, Elbajon ja Nefertiti tunnistivat tassujen alla pistelevän ruohon ja turkkia pyyhkäisevän tuulen, silti nekin olivat varuillaan, Nurejev ja Nonstop melkein jähmettyivät paikoilleen tuulen ja ympärillä häärivän uteliaan koiralauman takia. Pian ne kuitenkin tottuvat ja Nonstop on porukan reippain ja nokkelin kaikessa muussa, ehkä sen varovaisuus olikin viisautta. Ne ovat kuitenkin vielä alle neliviikkoisia, joten valtavasti niillä vielä on uusia asioita opittavana.

Eilen oli myös kynsienleikkuusouvi. Kukaan muu (paitsi Jenna, joka on kaukana Pornaisissa) ei suostu leikkaamaan niin pieniä valkoisia teräviä kynsiä, jotka vielä ovat piilossa valkoisten karvojen alla, siksi minun on rohkaistava itseni jälleen ja leikattava ne. Eilen sain kolmen pennun kynnet leikatuksi. Hiki lentää ja sydän pamppailee, olen nimittäin joskus leikannut niin, että vertakin on tullut ja nyt kammoan sitä. Pentu rimpuilee ja vastustaa, vaikka Jennan tiedän leikanneen edellisten pentujeni kynnet aina silloin kun ne ovat väsyneitä. Tämä pentue ei ilmeisesti koskaan ole niin väsynyt, ei ainakaan siltä tuntunut. Tänään on vielä kahden pennun kynnet kynimättä, kahdeksan jalkaa siis vielä rimpuilemassa. Huhuh!

Olen muuten hankkinut itselleni Skype-puhelimen tietokoneeseen. Puhelinlaskuni kun ovat olleet aika tähtitieteellisiä. Puhun Rian kanssa aina Hollantiin tunnin, toista ja lasku on sen mukainen. Vaikka Rian tietokoneessa on eri systeemi  kuin minulla, emme siis voi Skypen ilmaisia puheluja hyödyntää, silti eilinen parin tunnin sessio maksoi vain alla 2 euroa, kun se tavallisesti kännykän kautta on jopa kolmekymmentäkin kertaa isompi. Suosittelen siis lämpimästi, laittet maksavat muutaman kympin, eli eilen siis jo säästin niiden hinnan juorutessani Hollantiin ja mikä parasta, tietokoneen kautta linjat eivät katkeile ja pätki, niin kuin kännykkäni täällä tekee. Talon takana metsässä on se Palokallio, josta osoitekin tulee ja se on kymmeniä metrejä korkea, niin korkea, että estää kunnon yhteyden kännykän tukiasemalle ja jos sitten vielä sattuu lentokone lentämään välistä, yhteys katkeaa kokonaan. Siunattu, halpa uusi systeemi siis. Joskus onnistuu tämä vanha sokea kalkkunakin löytämään kultajyvän.