Mahtavaa, ulkona lämpötilat lähentelevät kahtakymmentä. Panin aamulla pennut ulos leikkimään ja hieman väsymään, että automatka sirujen laittoa varten sujuisi hyvin rauhallisesti.Ja sujuihan se, pikkusen ihmettelivät, mitä nyt tapahtuu. kaksi niistä oli kantokassissa ja kolme pikku häkissä.

Klinikallakin vähän vierastettiin, mutta kukaan ei kiukutellut. Onni-poika ja Jippu jopa hieman uskaltautuivat ulos häkistä tervehtimään kätilöitään.

Siellä ne makasivat mahallaan maassa lepertelemässä pennuille koko Viksun henkilökunta.  Kaikkihan olivat olleet auttamassa Miinaa saattamaan lapset kunnialla maailmaan. Suvi teki kunnon tarkastuksen ja kaikki oli kunnossa, eikä kukaan vauvoista inahtanutkaan kun mikrosiru laitettiin korvan taakse. Suvi on taitava lääkäri ja koko henkilökunta on niin sydämellistä ja asialleen omistautunutta. Siellä on tosiaan hieno käydä ja turvallista. Suosittelen häntä kaikille todella lämpimästi. klinikka on uusi, siisti ja hygieninen ja se henkilökunta. On melkein kuin tulisi kotiin, kun menee sinne.

Huomenna ajan Helsinkiin vapaaehtoishommiin. Olen täällä liittynyt kehitysmaaseuraan ja saanut kunnian tulla valituksi johtokuntaan. Kaisaniemessä on lauantaina ja sunnuntaina ”Maailma kylässä tapahtuma” ja siellä olen myymässä minäkin lauantaina Äetsän kehitysmaaseuran teltalla Afrikkalaisia hienoja tavaroita ja vaatteita, rahat menevät suoraan ja reilusti tarkoin määriteltyihin kohteisiin. Minua miellyttää esimerkiksi olla auttamassa nuoria afrikkalaistyttöjä kouluttautumaan ja hankkimaan omat ammatit. Tulkaa katsomaan Kaisaniemen puistoon heti rautatieaseman taakse, jos satutte seudulle. Samaan aikaanhan Hesassa on myös naisten kymppi ja Aptus-show koirille, joten tapahtumia riittää. Me emme siis tänä vuonna osallistu jäähallin näyttelyyn, vaikka olen ollutkin sen näyttelyn järjestelytoimikunnassa, töissä siellä ja esittänyt siellä koirianikin, vaan tänä vuonna olen vapaaehtoistöissä ja kovasti ylpeä siitä.

Sisko, se ylikoulutettu koirahoitaja tulee tänne pentujen kanssa ja Nero-poika lähtee Siniseen unelmaan maan pakoon. Nero ei itse vielä ole kovinkaan kiinnostunut, mutta Seita sen sijaan ei malta millään pysyä Nerosta erossa, niin että parasta varmistaa. Nero-pappa menee Manu poikansa ja Rollen kaveriksi. Tyhjää sängyssä siis parit viikot,. Nero se edelleen nukkuu osan yöstä kainalossani peiton alla, kunnes sen tulee liian kuuma ja sen on pakko paeta lattialle. Polvitaipeessani nukkuu RipiRapi- ujo pikkulikka aina ja Siiri-mummi seinän vieressä omalla tyynyllään, joten eipä siellä liikaa tilaa tule olemaan, vaikka 120 senttiä leveyttä sängyllä onkin.