Voi mikä ihana päivä taas tänäänkin. Ulos olen pystyttänyt pentuaitauksen ja kantanut pentuhäkin ja aurinkovarjon auringon suojaksi. Muutama kiinnitysruuvi vielä puuttuu, jotta "rytmiryhmä" pääsee kokeilemaan, miltä ruohikko maistuu.

Myös Miinan yksiössä on tehty sisustustöitä. Vauvelit pissivät jo niin paljon, että niitä on syytä opettaa sanomalehdelle. Miinakaan ei enää siivoa laatikkoa yhtä ahkerasti kuin aikaisemmin. Syykin on selvä, nyt ne eivät enää liruttele pieniä tippoja äidin nuollessa pepusta, vaan lorottavat jo aika lailla. Kakkaaminenkin sujui aikaisemmin äidin siivotessa peppua, maitokakka varmaan maistuikin, koirien maku- ja hajumieltymyksethän ovat hieman vinksahtaneet, vai oliko se sittenkin niin, että meidän kaksijalkaisten maku- ja hajuaistit ovat ns "pielessä".

Joka tapauksessa Miina, joka aina on ollut hieman kranttu ruokansa suhteen, lopetti laatikon kokoaikaisen siivoamisen, vältteli jopa menemästä sinne, kun huomasi kikkaran menoaukon edessä.

No, tänään sitten sisustettiin laatikko seuraavaa vaihetta silmällä pitäen. Puolet laatikosta on edelleen makuualustana ja toinen puoli on vuorattu sanomalehdillä.

Pennut oppivat uskomattoman nopeasti menemään asioilleen paperin päälle. Lasten päiväkodissa kuulemma lasketaan hanasta vettä, kun lapset istuvat potalla, ja heti onnistuu. Pentujen kanssa, ei tarvitse laskea hanavettä, niiden pisuttamiseen riittää kävely rapisevalla sanomalehdellä. Niinpä ei  tänäänkään kulunut kauaakaan,  kun jo ensimmäinen märkä läntti oli paperilla. Osaavat sitten uusissa kodeissaan jo tehdä asiansa hätätilassa paperille.

Paperia kyllä ensin ihmetellään, mutta sen käyttötarkoitus on heti selvillä. Tänä vuonna ei tule myöskään ongelmaa pisupaperin hävittämisessä, naapurinani asuu viehättävä 1925 syntynyt pirteä naisihminen, joka on pyytänyt paperit mansikkamaalleen. Hän laittaa ne mullan alle pissoineen, kakkoineen päivineen ja samalla kun ne maatuvat, ne myös lannoittavat hänen viljelyksiään.

Naapurini saattaa häpeään jopa minua nuoremmatkin. Hän asuu talossaan yksin, on asunut leskenä jo vuosia, hänellä on ollut 7 lasta, mutta sekään ei hänestä näy. Hän harrastaa sauvakävelyä, oli viime viikon Lapissa hiihtämässä ja juuri nyt istuu bussissa matkalla lapsenlapsensa merikapteeniksi valmistujaisiin, mukanaan metritolkulla itse kutomaansa mattoa lahjaksi. Olisitte nähneet hänen ilmeensä kun hän tarmokkaasti painotti, että merikapteeni muuten on TYTTÖ! 

Hän viljelee mansikoita, valkosipuleita, kurkkuja, tomaatteja, perunoita ja ties mitä. Hän kantaa minulle joka päivä jotain yllätystä; Itse leivottuja porkkanasämpylöitä ( ne oli maustettu ruususuolalla ja intiaanisokerilla), sain myös mahtavaa ja hyvin terveellistä valkosipulivoita niiden päälle laitettavaksi,  vappuaattona sain sylillisen isoja narsisseja ja tänään pussillisen valkosipuleita ja pari purkkia itse viljeltyä persiljaa pakkasesta.

Kunpa itse parin kymmenen vuoden päästä olisin samanlainen. Hän nauraa koko ajan, ajaa autoa ja näkee tosi hyvin, vain kuulo on vähän huonontunut ja sehän on vain minulle edusksi kun pihani kuitenkin on täynnä haukkuvia paimenkoiria. Ehkä minustakin täällä tulee edes hiukan samanlainen, ainakin nyt olen onnellinen täällä luonnon helmassa kaukana Helsingin tomuista koirineni ja isoine puutarhoineni, joka on täynnä yllätyksiä, joista vielä on vain aavistus.

Tänään löysin ison kaksivuotisen valkosipuleita kasvavan maan, jonka sipulit olivat tietenkin naapuriltani saatuja. Ikävä on vain siellä pääkaupunkiseudulla asuvia lapsiani ja ystäviäni ja koiratuttuja, mutta maailmahan pienenee koko ajan, miksei siis Suomikin, vaikka pentulaatikko pian taas laajeneekin pentujen tarvitessa lisätilaa.

Sitä paitsi tapaan koko ajan uusia. ihastuttavia koiraihmisiä, joiden kanssa on helppo jutella. Eilenkin kävi pennunkatsojia, jotka heti tuntuivat tutuilta. Ihanaa tietää, että laatikon kasvatit saavat rakastavat kodit. On tämä mahtava ja rikas harrastus, vaikka välillä joutuukin viikkotolkulla valvomaan. Viime kesänä kuollut äitini aina sanoi, että koirista on vaivaa, mutta se on rakasta vaivaa. Niinpä!