Ihana päivä, siemeniä ja taimenalkuja on piilotettu maahan, saapa nähdä, nouseeko sieltä yhtään mitään. Pennut ovat voineet olla koko päivän melkein aamusta asti ulkona. Uni maistuu niille siellä tosi hyvin. Hereillä ollessaan ne hyppivät, juoksevat ja pomppivat, eivät oikeastaan kävele ollenkaan, Energiaa kun on, vaikka toisille jakaa.

Miina on alkanut tosissaan vierottaa pentujaan. Se kyllä menee niiden luo, istuu häkkiin kun vien pennut ulos ja antaa jopa niiden hetken imeä, mutta vain hetken ja jos ne sen jälkeen yrittävät, se on todella vihainen, melkein hirvittää kun se komentaa niitä. No pennut eivät ole moksiskaan, nehän eivät hetkeäkään epäile, että äiti olisi tosissaan. Kyllä ne kuitenkin jo innokkaasti syövät omaa kiinteää ruokaansa ja juovat vettäkin. Muutamat pennut eivät ole osanneet kunnolla juoda vettä vielä tuon ikäisinä, mutta nämä onneksi osaavat.

Aamulla tuli viesti Viivi-Annelilta, se on kuulemma ihana vintiö. ja sitä rakastetaan. Mukava kuulla, että se saa rakkautta ja itsekin antaa sitä. Sehän tässä pentujen kasvatuksessa on ihaninta, kun voi tehdä ihmisistä onnellisia pennun kanssa. Minun pentuni ainakin ovat tähän saakka osanneet suukotella ja halia jo ihan muutaman viikon  ikäisistä lähtien sekä minua aettä muita.

Seita on kyllä kumma pakkaus. Ennen juoksunsa aloittamista, se söi kuin pieni porsas, vainosi ujon pikkulikka Ripin kuppia ja varasti ruokaa, mistä sai. Se oli jo hieman pyöreä, kun juoksu alkoi. Seita on aina odotusaikanaan ollut tosi huono syömään, olen aina ihan kauhuissani yrittänyt saada sen edes jotain syömään.

Ja niinpä siinä kävi nytkin, sen ennen juoksua ollut ja vielä juoksun alun aikainenkin ruokahalu katosi astumisen jälkeisenä päivänä tyystin, ihan kuin se itse tietäisi nyt odottavansa ja pani syömättömyysvaihteen päälle.

Seita on muutenkin ollut tosi hyvällä tuulella. Se ”juttelee” hännällään pöydän alta ja suorastaan hymyilee koko ajan tyytyväisenä. Seita on aina vastannut puheeseeni paukuttamalla häntäänsä, koskaan ei ole tarvinnut taskulampun kanssa yölläkään sitä hakea sängyn alta tai tuolien takaa, niin kuin muita. Riittää kun kysyn, onko Seita sisällä,  jos on tulee hännän paukutus lattiaan heti vastauksena. Nyr häntä paukkuu koko ajan, kun vain katson sitä-

Voisiko tämä rotu olla niin alkukantainen vielä, että se jo tietää odottavansa, ainakin sen ruokahalu katosi heti ja se kulkee jotenkin mahtailevan ylpeänä Miinan ja sen pentujen ohi silmissään ilme, odottakaahan. Toivotaan siis.

Huomenna on ”meidän Jennan”  viimeinen koulupäivä ja lauantaina valmistujaisjuhlat. Valitettavasti on flunssa päällä ja se sekä pennut estävät pitkä ajomatkan juhlimaan Jennaa, mutta ajatuksissamme me olemme mukana Jennan juhlassa ylpeinä siitä, että Jennalla perheineen on meidän kennelimme kasvatteja kaksin kappalein, Roope, joka on tämä uuden Melinamme eni ja Olli, joka on Elviksen kautta sen velipuoli. Ruusuja ja märkiä koirapusuja Jennalle. me juhlimme sitä vielä, Jenna! .ONNEA ja hyvää matkaa elämään samalla riemulla kuin nämä pennutkin.