Miina tuotiin tänä aamuna takaisin. Sillä ressulla oli vieläkin tisut täynnä maitoa. Sen oli suorastaan vaikea kulkea.  Olisitte kuulleet kuinka pennut imivät, sellaista massutusta en ollut ikinä kuullut, ne vaihtelivat haltioissaan tisuja, eikä Miinakaan yhtään hermostunut, vaikka jo kauan se oli lopettanut imettämisen melko lyhyeen. Pentuja oli vielä neljä jäljellä, joten tyhjäksi meni aika nopeasti. Sen jälkeen Miina sitten hävisi puutarhakeinun alle nukkumaan moneksi tunniksi.

Ressukka, se on tainnut olla ihan liian tunnollinen äiti imettämällä niin usein. Aikanaan kun Bente lähti omaan kotiinsa pentujen ollessa viisiviikkoisia, en kuullut että sillä olisi ollut vastaavia ongelmia, vaikkei se kertaakaan tullut päivälläkään imettämään.

No pennut olivat onnellisia, viime yönä kyllä sainkin kuunnella varsinaista ulvontakonserttia. Äitiä ja iltamaitoa ulvoivat ja kun äiti ulinasta huilimatta pysyi poissa, ulina vaan yltyi, ei auttanut ruokakuppikaan. Taitaa olla niin, että joukossa se tyhmyys ja moni muukin käyttäytymismalli todella tiivistyy ja leviää koko sakkiin. Minun kiltti, hiljainen ja tyytyväinen pentulaumani oli kuin eri lauma, täynnä vieraita arosuden pentuja.

Tänään sitten lähtivät Onni von Sopanen (anteeksi Minna, Karoliina ja Jussi), mutta kyllä se Onni vaan varsinainen von ja herra Sopanen olikin. Tänä aamuna se keittiössä vapaana ollessaan aukaisi leivinuunin tuhkaluukun ja yritti opetella luukun nuohousta ryömimällä sinne sisään. Onneksi jäi paksusta masustaan kiinni.

Onni painoi kotiinlähtöpunnituksessa vähän vajaat neljä kiloa, eli ihan sopiva paino. Elviksen pojan vuoro oli heti perään, se oli muutaman sata gramma kevyempi. Siitä tulee Mörri ja se pääsee omakotitaloon niin kuin Onnikin. Omistaja naureskeli rekisterikirjassa vanhemmilla ja isovanhemmilla olleita AA-lonkkamerkintöjä. Sanoi, että tottakai Elviksellä terveet lonkat pitikin olla, sen verran kun se niitä hetkutteli, kunnossa piti varmasti niiden olla. Hauska mies.

Nyt tuolla ulkona siis nukkuu enää kaksi tyttöä; Melina ja Jippu. Eivät taida tytöt tajuta, miten hyvä tuuri niillä kävi kun äitikoira tuli mukaan tähän ensimmäiseen muutosten yöhön. katsotaan, miten ensimmäinen yö ilman koko sakkia sujuu ja miten usein Miina suostuu sinne menemään. Tänään se ainakin on taas leikkinyt niiden kanssa moneen kertaan.

Toivon sydämestäni, että nämäkin kasvattini lahjoittavat uusiin koteihinsa onnellisia, iloisia ja hellyyttäviä hetkia, niin kuin niiden vanhemmatkin ovat antaneet minulle.