Tänään olimme siskolikan kanssa heidän saaressaan suojaamassa rakennuksia meidän pikkuakan vierailua varten. Odottelemme nimittäin luvattuja hellepäiviä ja niitä on veden rajassa mukava viettää niin koirn kuin ihmisenkin. Viime kesänä ei siellä Kiikkaan muuton ja vesivahinkojen ja Amelien pentujen takia ehditty käydä ja suojata paikkoja Rollelta. Saaressa on tosi vanhat rakennukset, jotka on sinne siirretty jo yli sata vuotta sitten. Talon ja rantasaunan alla on pikkukoiran mentävät raot ja talon alla ties mitä kaikkea kauheaa ihan minkinpesästä lähtien. Tarina kertoo myös, että talon alle olisi heitelty joskus heti sotien jälkeen rikottuja pulloja, silloin kun ei vielä pullonpalautusta tunnettu ja saaresta oli paha viedä kaikki pullot veneellä mantereelle hävitettäväksi. 

Naulasimme kanaverkkoa ja siirsimme lautoja ja vanhoja penkkejä suojaksi. Olemme nimittäin jo kokeneet sen, että Melina Miinantytär ja Amelien tyttärentytär on varsin omapäinen. Jos sitä kieltää yrittämästä portin alta tai menemästä talon alle, se ihan varmasti tekee juuri sen. (Samanlainen oli muuten myös Riittasiskoni jo pienenä, häntä isoäidiksi kutsuttii ja vastarannan kiiskeksi), joten ei ole omena, niin kuinka sitten koirakaan tai sen pentu kovin kauaksi puusta pudonnut. Miinan sisusta ja hiirimetsästyksestä muuten kuulee kerrottavan myös muiden sen pentujen kuulumisissa. Pitäisiköhän jo ruveta pelkäämään, että nämä superaktiiviset pennut pian tulevat palautuksena takaisin. Hahaa.

Jipun omistajat kuulemma välillä uhkailevat Jippua, että jos se ei ole kunnolla, se palautetaan. Olen sanonut heille ja sanon vielä tätäkin kautta, että ei vastaanottoa. Kyllä tuo yksi tehopakkaus Melina riittää, varsinkin kun se vielä meidän yhteisössä on vahvasti terästettynä superpentu Rollella. Se kaksikko ehtii ja etenee. Kaikella on siis rajansa. Ei tulisi pentujen palautuskauppoja edes tuplamaksua vastaan. Sen verran ”duracelpupua” näyttää lorahtaneen tähän Miinan ja Elviksen vauvakatraaseen.

Meillä on muuten täällä Kiikan apteekissa uskomattoman ihana ja tietoviisas (ja vielä komeakin) farmaseutti, jota eräs kanta-asukas nimitti kunniamainintana ”Kiikan ainoaksi lääkäriksi”. Ja paikkansahan se pitää, kävin loppuviikosta hakemaan dropit tähän ikuisesti uusiutuvaan flunssaan ja sain. Tänään täydensin arsenaalia yskänlääkkeellä. Se on kolmiolääke ja tuntuu tehoavan, ehkä sen vuoksi että siinä on alkoholiakin. On näin hauskempi sairastaakin ja lääkkeet jopa auttavat, olo on jo paljon parempi.

Kokeilin myös sen flunssan jättämistä saareen, kävin uimassa sen tilkkimisoperaation jälkeen ja päätin jättää taudit sinne. Vesi muuten ei ollut ilmaa kylmempää, vaikkei kumpiakaan lämpimäksi voikaan haukkua Ny kuitenkin tuntuu, että sinne se Rautaveteen jäi lillimään se flunssa. Ehkä ajautuu vastarannalle, eikä enää löydä Kiikkaan ollenkaan. Toivossa on hyvä elää.