Kaksi vuorokautta hätäsektiosta on nyt takana ja kriittisin aika pikkupentujen elämässä on ohi, vaikka kaksi seuraavaa viikkoa vielä ovat sitä varoaikaa jokaisen pentueen kohdalla. Nämä kahdeksan pentua ovat pyöreitä, syövät hyvin ja nukkuvat. Molemmat yöt ovat olleet tosi rauhallisia. Laatikosta kuuluu avunhuutoja vain silloin kun ne ovat tipahtaneet emon taakse, eivätkä löydä tietä takaisin maitobaariin. Nämä pennut liikkuvat paljon, ovat alusta asti liikkuneet, ne kiipeävät emon kylkeä pitkin ja siitä sitten saattavat tipahtaa emon selän taakse.

Voisin melkein väittää, että tämä pentue, dramaattisesta alustaan huolimatta, on virkeämpi ja vahvakuntoisempi ja tasaisempi kuin moni muu pentueeni. Aikaisemmin Seita on saanut pentunsa jo muutamaa vuorokautta aikaisemmin kuin nyt. Kun kerroin synnytyksen pitkittymisestä  hollantilaiselle luottokasvattajalleni Rialle, hän heti sanoi, että ahaa, nyt saat isomman pentueen. Isompi tuli ja parin päivän viivästys myös kasvatti niiden kokoa. Ehkä myös se, etteivät ne joutuneet ponnistelemaan synnytyskanavan läpi jokainen, vaikuttaa niiden rauhallisuuteen ja hyvinvointiin. Vaikka ne joutuivatkin "liikenneruuhkaan" synnytyskanavalla, ne pääsivät pois ennen ahtaaseen tunneliin joutumistaan.

Joka tapauksessa ne ovat varsin hyväntuulisia, liikkuvia, hyvin syöviä ja parkumattomia vauveleita. Ne kyllä juttelevat emolleen imiessään, ihana pieni ininä ja unilaulu ennen nukahtamista tuntuu tosi hyvältä ja on niin liikuttavaa. Ainoa käskevämpi ääni on se hätähuuto emon selän takaa, kun vielä ei tie sinne maitoauton heruvalle puolelle löydy niin helpolla. Mutta muutaman päivän kuluttua alkaa jo löytyä ja nyt jo ne ovat niin isoja, ettei ole pelkoa, että seita nukkuisi ne littiin ja hengiltä.

Seitakin on tullut entistä huolehtivammaksi emoksi, eka pentueen kanssa se tuppasi vain jonkin aikaa viivähtämään laatikossa, nyt se on viettänyt siellä koko ajan ja pissallekaan sitä ei ulos tahdo saada. Ruoka ja vesikin sille on tarjoiltava laatikkoon. Se selvästi nauttii näiden lastensa hoidosta enemmän kuin ennen, kun se oli nuori, nyt se on jo viisivuotias. Ehkä sen rauhallisuuteen vaikuttaa myös se, että koko muu remppajengi on sinisessä unelmassa, eikä Seidan tarvitse  hätistellä uteliaita laatikon reunalta pois.Samanikäinen kuin Seita oli myös Miina, joka myös kunnostautui emona viisivuotiaana, niinhän se on ihmisenkin kanssa, että vanhempana osaa sellaisia asioita arvostaa enemmän, nuorena on aina niin kiire..