Taas on palattu arkeen. Sunnuntai Valkeakosken näyttelyssä meni Miinan osalta taas yhtä hienosti kuin aina ennenkin. Miina hämmästytti sekä tuomarit molempina päivinä, että myös monet muut sillä, että vaikka sen synnytyksestä on vain neljä kuukautta, sen turkki on loistavassa kunnossa, Eriä pukkaa joka kerran.

Ujo pikku-likkani Riitu oli jos mahdollista vielä vaisumpi sunnuntaina kuin lauantaina. Lauantain se vielä heilutti häntäänsä kun Jenna huuteli sitä, sunnuntaina se ei reagoinut oikeastaan mihinkään, juoksi kyllä kauniisti, mutta riiputti häntäänsä ja päätään. Ihan selvästi se sanoi minulle, että yksi päivä vielä jotenkin menettelee, mutta toinen heti perään on jo liikaa. Melina sen sijaan käyttäytyi toisena päivänä jo kuin vanha tekijä, huusi ja rähjäsi ”väärille roduille” ja kulki äitinsä vieressä kuin vanha tekijä. Ja kun meidän riemuksemme ilmaantui velipoika Onni  (, jolle annoimme liikanimen herra von Sopanen).Melina aloitti sumeilematta heti pentupainin Onnin kanssa. Mukana olivat myös Amelien tyttö Sindy, se ”lady of the house eli Hyacint Bucket, taitaa nimi olla enne tässäkin tapauksessa, se on ihan selvästi oikea klowni niin kuin äitinsäkin. Sofie eli Kuurankukka taas myös toteuttaa nimeään ja äitinsä perimää, viileän jääkukan tavoin se seuraa tilanteita ja tasaisen ja rauhallinen. Asta ja Jukkis ovat tehneet mahtavaa työtä tyttöjensä kanssa, siitä voi kuka tahansa amatöörikasvattaja olla onnellinen.

Riitta siskoni oli täällä koko muun porukan kanssa molempina näyttelypäivinä ja Rolle fiksuna poikana karkasi aidan ja portin välisestä raosta niitylle haistelemaan Riitun jälkiä. Riitan mukaan se oli kolunnut jopa kaikki kuraojien pohjat saadakseen kaikki hajut talteen nokkaansa ja siltä näytti sitten mun huushollinikin.

Jussi ja Riitta riemuitsivat, että Melina varmaan on illalla väsynyt näyttelyiden jälkeen, mutta mitä vielä, se meni kuin hilleri kämppää ja pihaa ympäri ja Rolle otti irti molempien päivien ikävän kaksiverroin takaisin. Melinahan on vielä jonkin aikaa Rollen seuraneitinä (taitaa se tosin olla päinvastoin, että Rolle toimii leikkikaverina, seuralaisena ja ”unityynynä” .Melinalle. Saas nähdä, mitä tapahtuu kun Melina tulee kotiin, no jos hyvin menee täällä on myös Oodi kaverina ja Rollea nähdään joka päivä.

Eilen sitten tuli taas tosi mieluisia vieraita itäsuomesta: Jönssi-poika (Jörgen Jönsson) Benten ja Ruotsissa asuvan Foppan poika. Oli siinä riemua kun tapasimme, kyllä poika tunsi minut, vaikka olikin vähän sekaisin, kun ei Riitun juoksun takia voinut tulla sisään, eikä noista minun vanhoista lohikäärmeistäni ollut leikkikaveriksi kenestäkään. Olivat koko perheen voimalla valitsemassa kaveria Jönssille tästä Seidan laumasta, Vaikea tuntuu olevan valinta, vaikka kyllä Minskun silmä kuulemma on alusta asti osunut erääseen tiettyyn ”pikkuäijään”. Hyvä valinta onkin, kunhan kaikki vaan on sitten kunnossa, siis poikien aarteet jalkovälissä ja hampaat järjestyksessä suussa.

Riitta, se ylikoulutettu (onnekseni) koiranhoitaja oli laittanut pennut jo lauantaina ulos. Olin pystyttänyt niille kaiken varalta aitauksen ja sunnuntainakin ne pääsivät ulos. Eilen oltiinkin sitten jo monta tuntia ulkona, nukuttiin, syötiin ja leikittiin auringossa. Onneksi vielä tänäänkin paistaa aurinko ja päästään ulos, kunhan aamukaste hiukan helpottaa ja aurinko rupeaa paistamaan aitaukseen. Hauska katsoa, miten pennut nauttivat ja yrittävät kutsua aitauksen ulkopuolelta myös aikuisia koiria leikkimään kanssa.