Taas on yksi viikko takana, pennut ovat kolmen viikon ikäisiä. Tänään laitoin niille "synttärilahjaksi" uusia leluja aasi-Ihaan ja Nalle Puhin ja sellaisen karvaisen nallen tai peikon näköisen olennon, joka aikanaan oli Turussa pidettyjen Kalevan kisojen yksi maskottiehdokas. Siitä ei koskaan tullut kisamaskottia, mutta pentujen suosikki se on ollut jo koko tämän vuosituhannen. Olen saanut sen Turun Sanomissa työskennellessäni, ja se on ihanan karvainen ja helppo pestä pesukoneessa. Sillä on iso punainen nenä, joka heti kiinnittää pentujen huomion, niin kuin aasi-Ihaankin punainen lettinauha hännässä. Huomiokyky kasvaa.

Yksi suosikeista on myös kuminen nystyröitä täynnä oleva ehkä krokotiiliä jäljittelevä pitkä lelu, sitä on mukava kalvaa kun ikenet alkavat syyhytä ja se on helppo pestä kun sen päälle sattuvat ensimmäiset itse, ilman emoa tehdyt kakkavahingot, niitä jo alkaa näkyä. Seita ei enää ihan kaikkea siivoa, nyt kun pennut syövät lisäruokaa ja parempi niin, oksensi viime yönäkin muutaman sellaisen ja tietty makuuhuoneen uudemmalle sohvalle. Elämäähän tämä vain..

Punnituksessa ollaan myös tänään oltu ja aika tasaista porukkaa ollaan. Isoimmat kaksi poikaa painavat lähelle 1 500 grammaa, Miinan isoimmat vauvat painoivat noin 100 grammaa vähemmän, Melina painoi kolmiviikkoisena vähän yli 1300grammaa, Oodi painaa 200 grammaa vähemmän, mutta tässä vaiheessa  ei paino vielä paljon kerro.

Nyt laatikossa jo haukutaan, muristaan ja pari kertaa siellä on ollut oikea ulvontakonsertti, kun maitoauto oli hieman myöhässä. Olen myös eilen antanut niille jo kolmeen kertaan lisäruokaa ja nyt se alkaa muistuttaa jo varsinaista penturuokaa, liotettuja nappuloita, lihaa ja kermaviiliä tai piimää sekä välillä myös kananmunaa, pääsee Seita vähän helpommalla, se kun on edelleen kovin tunnollinen mamma. Seita istuu laatikossa ja jo seisookin välillä, muuten on tungos vatsan alla melkoinen, osaavat jo kaikki löytää nisät. Vaikka Seita seisookin, kaikki ylettyvät "hanalle".

Tänään oli ilmassa myös suuren urheilujuhlan tuntua. Amelie-Sofien toisen pentueen sijoituksessa oleva tytär; Fiina (Buffing Forever Warrig Amelien isoäidin mukaan nimetty) sai kolmannen sertinsä ja tuli Suomen Muotovalioksi Heinolassa tiukalla belgialaistuomarilla.

Onnea Fiinalle, Kirsille ja Liinulle sekä koko perheen koiraporukalle, Fiina asui naapurissani Tuusulassa ja siinä huushollissa on elämää, ihanat vanhat neidit Neppi ja Lotta (mäyräkoiran ja villakoiran onnistuneet risteytykset), ja reipas noutajatyttö Ines. Fiinan porukka on tehnyt valtavan työn, monta kertaa viimeinen muotovalioon oikeuttava sertti on ollut ihan lähellä, vain varasertti on tullut. Silti ovat aina jaksaneet yrittää uudestaan ja uudestaan. Kun Liinu soitti aamulla ilouutisen, itkettiin molemmat yhdessä ilosta. Se oli selkeästi vielä hienompi saavutus kuin tämänpäiväinen naisten hopeamitali soudussa Begingissä. Hyvä Fimpu!!!!!!Kiitos Liinu ja Kirsi! On  Porilaisten marssin arvoinen suoritus. Olisipa suora yhteys, niin saisi sanoa legendaariset sanat; Helsinki, Porilaisten marssi uudelle muotovaliolle! 

(Kirsi muuten kertoo lukevansa blogiani, arvatkaa jännittääkö, hän on sentään ammatiltaan opettaja! ) terveiset!