Seita sai antibiootit ja särkylääkettä, varsinaista syytä kuumeen nousuun ei ole keksitty. Todennäköisesti pikku tulehdus, leikkaushaava on toiselta reunaltaan vähän auki, muttei vaarallisesti. Haava ei kuitenkaan ulkoisesti näytä tulehtuneelta ja nyt Seidan lämpö on laskussa ja jo lähes normaali. Seita imettää pentujaan ja myös syö paremmin kuin aamulla. Oli hyvä, että reagoin niin nopeasti, saatiin lämpö alas ja kipulääkettä, nyt jo pikkuäidin häntä heiluu ja se huolehtii pennuistaan innokkaasti. Tahdon aina vaan unohtaa, että Seita on leikkauspotilas ja lisäksi imettää kahdeksaa melko ahnasta pikkuveitikkaa.

Voi, että ne ovat suloisia, pian alkavat silmät aueta ja ne ovat niin tyytyväisiä, edelleen pulleita ja lämpöisiä. Hellyttävää kuunnella kahdeksaa pientä unilaulua emon nisällä juuri ennen nukahtamista, pikkumasut täynnä lämmintä maitoa. Ja nyt on pikkumammakin kunnossa pian, eikä tarvitse huolestua kun on lääkkeet tukena ja suora yhteys Suviin puhelimella heti kun tarvitsee.

Saisin minäkin vielä itesni olemaan panikoitumatta. Vaan kun rakastan näitä niin, etten tosissani toivoisi niille kipuja ja vaikeuksia. Onneksi pikkutenavat eivät pannikistani mitään tiedä, ne vain nukkuvat mammansa karvoissa ja syövät tyytyväisenä, mikä tarkoitta, että maitoa riittää.