Pentulaatikossa on tänä aamuna kuultu ensimmäiset ”kakkakitinät”. Kun pikkumasut eivät vielä toimi kunnolla ja äitikoiralla on kiire pestä kaikki kahdeksan pikkupeppua, niin sattuuhan sitä, että joku peppu tulee ”buunatuksi” kahteen kertaan ja joku jää niin sanotusti väliin.
Niin taisi käydä tänä aamuna, pari pikkuista kitisi, tai oikeastaan ääni muistuttaa kirkunaa enemmän ja kun otat pennun käteesi, huomaat, että se yrittää ponnistella kakkaa ulos, ne eivät vielä vähään aikaan itse osaa toimittaa askareitaan ilman emon apua. Jotkut opaskirjat neuvovat, että jos emo ei ymmärrä hieroa pikkupennun peppua, voi pennun takalistoon laittaa jotain herkkua, kuten maksamakkaraa tai muuta sen herkkua. No maksamakkarasta Seita pitää ja saa sitä lisänä ruokaansa, koska on menettänyt leikkauksessa paljon verta. Sitä paitsi sen viiden päivän antibioottikuuri sujui hienosti, kun pillerit piilotti maksamakkaraan. Nyt ei siis tarvinnut vauvojen peppua sotkea millään.
Kaikki sujui hyvin kun pidin pentua kädessä ja Seita hieroi ja nuoli peppua, vauva ponnisti ja kiljui, tuli ihan elävästi mieleen megapentuni Rolle. Sille kun ihan pentuna jäi kakka peppuun kiinni, se yritti pakoon ja suorastaan teki kuolemaa ja vaati lääkäriin menoa ja vähintäinkin ”leikkaushoitoa”, niin kauan kuin se pelottava ylimääräinen roikkui karvoissa.
No pentu ponnisti ja Seita nuoli ja pentu kiljui niin, että Amelie-Sofien ryntäsi laatikon luo sen näköisenä, että olisihan sen pitänyt arvata, ettei tuo huithapeli hallitse näitä hommia. Muutenkin se paljon seuraa laatikon tapahtumia valmiina palokuntalaisena ryhtymään hommiin, kun Seita epäonnistuu. Saatiin pentu rauhoittumaan ja vähän ajan päästä toisella oli samat oireet, mutta senkin Seita hoiti kokeneen amon lailla. Muistan, miten se ensimmäisten pentujensa kanssa parivuotiaana teiniäitinä rupesi vapisemaan, kun pentu kiljui. Nyt oli ihan ammattilaisen otteet. Muutenkin Seita on todella mammakoirana kypsynyt. Nämä peenut ovat sille tosi rakkaat, kuudetta vuorokautta se makaa vauvojensa kanssa , syö laatikossa ja käy vain nopeasti asioilla ja antaa pari kertaa päivässä suihkuttaa leikkaushaavansa, ettei se tulehtuisi, parin päivän päästä saadaan tikit pois. hyvin haava on parantunutkin.
Ja ihankuin ei muutenkin olisi mukaana, tuli iloinen puhelinsoitto koiranäyttelystä Kuopiosta. Seidan poika Kuuraparta alias Uuno sai eilen sertin, oli Paras uros 3, ja tänään pisti vähän paremmaksi, oli PU 2, sai taas sertin ja varacacibin, joka myöhemmin vahvistetaan cacibiksi kun voittajakoira on kansainvälinen muotovalio (muuten tämän pentueen setä Huli, eli isäNeron veli). Suku siis jyllää. Iloisia uutisia siis ja panee entistä enemmän miettimään, jäisikö tästäkin yksi tyttövaiva kotiin?
