Pentulaatikossa on edelleen rauhallista, toinen viikko elämässä on käynnistynyt ja painot senkun nousevat. Seita viettää aikaansa vielä hyvin paljon laatikossa vauvojensa kanssa, mutta nyt se tulee jo vapaaehtoisesti laatikosta ulos ja pyytää ulos. Se syö edelleen hyvin ja voi muutenki paksusti, niin paitsi turkki. Seta ei pitkään aikaa lähde näyttelyihin, mutta eipä sillä ole sieltä juuri mitään haettavanakaan. Kasvatelkoon rauhassa turkkiaan.

Päätös Oodin pitämisestä alkaa olla valmis, kunhan se vain on hampailtaan kunnossa ja muutenkin sopiva tulevaksi mammakoiraksi meidän kenneliin. Jos se jää Melinan kaveriksi, säästyy D¨Seidan ja muidenkin aikuisten turkit kun ne kaksin roikkuvat toisissaan ja onhan niillä seuraakin toisistaan. Sisko sanoi aina, kun Manu ja Miina tulivat heille yhtä aikaa, ettei niillä koskaan tullut aika pitkäksi.

Olen tänään hämmästyksekseni kerännyt puskista vadelmia pari litraa, vaikkei niitä puskia juuri ole vuosiin hoidettu, kauniita marjoja niistä tuli pakkaseen laitettavaksi. Vadelmahan tekee marjat aina toisen vuoden versoihin, toivottavasti noista villiintyneistä puskista mahtuu kasvamaan ensi vuodelle taas uudet versot, siellä nimittäin kyllä nyt ovat ns ”herttaisessa sekamelskassa” sekä punaiset ja valkoiset viinimarjat, vadelmat, villiintynyt koristepensas ja karviainen, mutta marjoja ne kaikki notkuvat, Onneksi sade hellitti iltapäivällä ja nyt iltaa kohti taivas näyttää jo suurimmaksi osaksi siniseltä. Kummallista, miten pimeältä ja jo syksyiseltä tuntuu kun staa, tuulee ja on pilvessä, vaikka rakastankin syksyä, tahtoisin silti vielä saada vauvelit ulos nauttimaan auringon voimasta oikein pitkäksi aikaa.

Nyt pennut nukkuvat melkein koko ajan, joten minulla on aikaa kirjoitella näyttelyarvosteluja ja kerätä marjoja talvea varten, Pian alkaa myös siementen keruu, olen onnistunut ja opetellut keräämään itse siemeniä, pihalla kasvaa itse siemenestä kasvatettuja kehäkukkia, ruusupapua, ja Balsamia., chiliä ja tomaattia. Alunperin siemenet sain Thealta kennel Swifty´sin rautarouvalta. Nyt jo uskallan (lue ehdin) itsekin keräämään niitä, kun työ ei enää ole esteenä,.

Täällä on myös valkosipulimaa, jonka edellinen omistaja on laittanut alulle, olen nostanut jo muutaman sieltä ruokaa laittaessani. Voi että olki voimakas tuoksu, kun lapio osuis yhteen sipuleista. Pieniä vielä ovat, mutta makua ei leikilläänkään voi sanoa miedoksi.

KUN katson ulos, näyttää taivas ihan siniseltä jo ja aurinko paistaa, siispä koiruuksien kanssa lenkille omaan metsään haistelemaan sateen raikkautta.