Seita on kypsynyt äitinä uskomattomalla tavalla. Se on suorastaan liikuttavan huolellinen imettäjä, vaikka ihan varmasti kahdeksan pikku herhiläistä jalkojen välissä, terävine kynsineen ja juuri puhjenneine hampaineen, raapii ihoa ja varmaan sattuukin. Silti se seisoo laatikossa kärsivällisesti imetyksen loppuun saakka. Aikanaan se vain pyörähti laatikossa, mutta nyt s jää seisomaan laatikon viereen vielä pois tultuaankin. Se on jotenkin valtavan liikuttava kun se ”zoomaa” laatikon laidasta laitaan, seisoo hiljaa paikallaan ja tarkkailee herkeämättä pentuja. Se on heti valmiina hyppäämään avuksi, kun joku pikkuisista ähisee ja yrittää ponnistaa pikku kakkojaan. Se saattaa imetyksen jälkeen hypätä laatikkoon montakin kertaa ja lähtee pois laatikon vierestä vasta kun siellä on hiljaista.
Pennut leikkivät laatikossa keskenään, yritän koko ajan keksiä niille uusia leluja ja on hienoa katsoa, miten nopeasti ne havainnoivat uuden lelun. Varsinkin kirkkaat värit miellyttävät niitä ja keräävät niiden huomion. Nyt alkaa jo olla aika antaa niille myös pientä mielenkiintoista turvallista purtavaa. Miinan pentujen suosikkipurtava oli lampaan mahasta tehdyt pienet tikut, se keräsi myös aikuiset norkoilemaan laatikon äärelle. Nyt niitä ei ole saanut, kyselin niiden perään myös Valkeakoskella ja Hämeenlinnan näyttelyissä, ei sielläkään. No naudan mahalevyistä saa kyllä myös murretuksi pieniä palasia.
Ujo pikkulikkani Ripi alkaa tulla iloisemmaksi ja seurallisemmaksi päivä päivältä, viime yönäkin se nukkui kainalossani tosi kauan, vaikka yleensä se menee jo aikaisin illalla sängyn alle. Ripi on perinyt saman tavan kuin äitinsä. Seita paukuttaa häntäänsä tosi lujaa lattiaa vasten, kun kysyn, onko Seita jo makuhuoneessa. Nyt minulla on siis ”kaksi mattopiiskaa” sängyn vierusmatolla.
Ripin juoksu muuten alkaa kohta olla ohi ja Neropappakin pääsee taas kotiin.
Tänään tulee Riittasisko Melinan kanssa vietetään tyttöjen iltaa ja yritetään ottaa pennuista yksittäin kuvat, niitä kun on yksin niin vaikea sekä pitää sylissä, että ottaa samalla valokuvaa. Olisi tarkoitus myös ruokota Amelie-Sofie mummia, sillä kun on pohjavilla ryöpsähtänyt ihan hallitsemattomaksi kohdun poiston jälkeen. Sen ruokahalukin on vai kiihtynyt, vaikka luulisi, että sillä ruokahalulla ei enää olisi mahdollisuuksia kasvaa, vaan onpahan vaan kasvanut.
Päivä näyttää vähän kirkastuvan, on siis toiveissa saada pennut ainakin hetkeksi ulos pentulaatikon siivouksen ajaksi. Eilen vettä tuli koko päivän kuin saavista kaataen, luulisi, ettei sitä vettä voi edes teoriassa riittää niin paljoa, vaan näyttää kyllä riittävän. Samoin tuntuu olevan noiden armeijan koneiden kanssa, taas tänään ne ovat lentäneet talon päällä jylisten. Siiriparka luulee sitä ukkoseksi ja on paniikissa, onneksi muut eivät siihen reagoin samalla lailla kuin Siirin ukkosen pelkoon.
