Vietimme eilen "tyttöjen iltaa". Manu-poika oli ainoa miehinen edustaja joukossa, Se sai kunnian edustaa omaa sukupuoltaan, koska se on leikattu uros, vaikka iso poika onkin. Se oli mukana myös siksi, että se on ylikoulutetun koirahoitajani Riitan "lellikki". Niin  kiintyneitä ovat toisiinsa molemmin puolin, että se on suorastaan liikuttavaa. Manu on se Amelien ja Neron ensimmäisen pentueen poika, joka oli jäädä ilman kotia, kun sen varannut ihminen ei tullutkaan sitä hakemaan.

Olin silloin töissä "isona pomona" telkkarissa, joten Riitta ja Jussi lupasivat antaa sille hoitopaikan Miinan kaverina Tampereella, kunnes sille löytyy uusi koti. Veimme pikku Eemelin (se oli sen kutsumanimi silloin pentuna) Leena-siskon kanssa Tampereelle. Leena istui Pennun kanssa takana ja oli välillä todella helisemässä pennun kanssa, kun se ei ollut autokyytiin tottunut, halusi syliin ja säikkyi ohi ajavia autoja. Onneksi oli Leena mukana. Leena oli myös pennulle tuttu, koska hän oli ollut välillä Tuusulassa hoitamassa pentujani, kun olin töissä.

Riitta oli silloin vielä töissä ja iltavuorossa. Kun Riitta myöhään tuli töistä ja näki Eemelin, hän sanoi heti, että se muuten jää tänne. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja jatkuu edelleen. Eemelistä tuli Manu, mutta vieläkin me kutsumme sitä Mauno Eemeliksi. Se sai ihanan kodin Miinan kaverina ja Riitta ja Jussi usein sanovat, että pääsivät tosi helpolla kun sisarukset keskenään painivat.

Melina ja Manu siis osallistuivat tyttöjen iltaan ja Neropappa-parka jäi Siniseen Unelmaan Miinan ja Rollen kanssa. Rolle on ihan sekaisin Riitun juoksusta. Kun olimme viime viikonloppuna näyttelyssä ja pojat olivat täällä, oli Rolle suorastaan murtautunut aidan raosta pellolle, haistellut siellä kaikki ojan pohjatkin saadakseen jokaisen Riitun merkkauksen talteen. Tullessaan sisälle se oli näyttänyt ihan muulta rodulta kuin mustavalkoiselta schapendoesilta. Se oli myös kuulemma potkinut ja esittänyt täällä sisällä tosi mahtavaa miestä.

Melina oli pennuista tosi ihmeissään ja niinpä se seisoi laatikon vieressä, ihmetteli ja haukkui ja sai Seitamamman raivoihinsa. Melina on sen verran hullu, ettei se Seitaa uskonut, vaan härnäsi sitä oikein kunnolla, kunnes Seita sai tarpeekseen ja antoi sille "äidin kädestä". Molemmat pantiin sitten ruotuun ja sen jälkeen Melina heittäytyi kuuliaisesti joka kerran selälleen kun Seita vain katsoikin siihen päin. Saapa nähdä, millainen kaksikko Oodi ja Melina ovat ja kenet kaikki ne kaksistaan saavat raivoihinsa.

Riitta-sisko muuten sai nitrosuihkeen sydänoireiden takia, (hähääää on minua nuorempi). Suihkepullo oli unohtunut pöydälle ja Melina otti sen, pureskelin siihen reikiä, niin että ponnekaasu lähti pois ja Riitta joutui pyytämään uuden reseptin. Oli meidän apteekkimme mukava farmaseutti Matti selittänyt lääkärille, miksi tarvittiin heti parin päivän sisään uusi resepti. Lääkäri oli naureskellen ymmärtänyt, että pikkukoirakin sellaisen emännän kanssa toki nitroja tarvitsee (huomautus ja keksintö on minun mielikuvitustani, ei lääkärin). Riitta sai uuden reseptin ja oli vielä mukava farmaseutti tarjonnut "vanhalle rouvalle" maksullista kaulapussia, jossa nitrosuihke pysyisi turvassa koirilta. Ei ostanut sisar sitä, ainakaan vielä.