Viikko alkoi melko aurinkoisena. Laumani kirmaili talon takana pellolla innoissaan, vaikka heinä olikin märkää. Eniten innoissaan olivat Seita, Nero ja pikku Oodi. Ne juoksivat ympyrää ihan hulluina ja saivat uskomattomia ”hepuleita”; juoksivat häntä kaarella ympyrää ja pomppivat, Nerokin innostui taas kuin pikkulapset. Seitakin näyttää olevan haltioissaan, kun masu on kasassa ja nisätkin tyhjät maidosta. Se leikkii myös lapsensa kanssa. Ujo ”anteeks Niemiseni” eli Ripi Reippanen ei sitä vielä tee, niin sisarpuoli kuin onkin.

Kurjaa kun on pidettävä Melina Sinisessä Unelmassa oman turvallisuutensa takia, se ei täällä aitojen sisällä pysy. On jo Sinisessäkin mennyt aidan alta toiselle puolelle ja yrittänyt myös täkäläistä konstiaan kävellä aidan päälle, aita kumoon ja yli. Minua surettaa, että Melina on siellä, mutta se on kuitenkin turvallisinta ja ehtihän se Seidan vauvojen ajan olla siellä, se melkein pitää sitä kotinaan ja Rolle on sen varamamma, Melina nukkuukin Rollen vieressä. Näin minulle kyllä myös jää aikaa enemmän olla Oodin kanssa ja totuttaa sitä myös yksin kävelemään hihnassa, nythän se tukeutuu muihin, erikoisesti Seitaan ja on yksinään vielä epävarma, siinä meillä on harjoittelemista, keskiviikkona mennään taas pentukerhoon Oodin kanssa kaksin.

Olen tänään menossa illalla vaalikeskusteluun Sylvään koululle aiheena kulttuuri, muutenkin tämä viikko on tosi kiireinen, tapahtumia joka päivä, vaalit lähestyvät. Meillä on pihakirppis perjantai-iltana. Lauantaina muuttaa sisareni Leenakin tänne Kiikkaan, saa nähdä, miten viihtyy ja sunnuntaina on schapendoes yhdistyksen hallituksen kokous ja vuosikokous. Olen tänä vuonna erovuorossa hallituksesta ja mietin, olisiko jo aika hieman hellittää tästä toiminasta,

Olemme kaikki kolme, sisar Riitta, miehensä Jussi ja minä flunssassa, mistä tuli, minne menee en tiedä, mutta kipeinä olemme. Toivottavasti hellittää.

Aamuisen metsälenkin jäljiltä talossa on kuusi koiraa piilossa nukkumassa. Voisi järjestää kisan tai etsi koira-kilpailun. Ketään ei näy, mutta kuusi täällä on kätkössä ja muutama kuorsauskin kuuluu.

Pikahaku osoitti, että sängyn alla ovat Nero, Siiri, Oodi ja Seita. Amelie-mummu on kirjoituspöytäni alla, ainoastaan ”näkymätön lapseni”, hiljainen RipiRapi nukkuu näkyvillä isolla pyöreällä petillä ja paukuttaa häntäänsä, kuten äitinsä kun kysyn, missä Ripi Reippanen luuraa. Yleensä se on pihassa, avaan auton takaluukun ja siellä se rakastaa maata petillä ja tarkkailla maailmanmenoa. Nyt se on sisällä, viime aikoina se on muutenkin ruvennut olemaan porukuissa ja ottamaan itse vapaaehtoisesti kontaktia minuun.