Melina on, jos mahdollista, äitiäänkin mahdottomampi itsensä hävittäjä. Se on vaarallisempaa kuin Miinan katoaminen hiirimetsälle, koska sen mukana kulkee kuin liimattuna "varjoksi" pomppijasukua oleva Oodi. Oodi uskoo osaavansa hypätä mihin vain ja pärjäävänsä missä vain, ainakin Melinan kanssa. Saman harhaluulon vallassa on Melinakin. Siinä minun puolivuotiaani ja kahden kuukauden ikäiseni kyllä erehtyvät.
Eilen löysin ne kaukaa talon takaiselta pellolta. Olin ollut keittiössä pistämässä perunat kiehumaan, ja silloin ne katosivat pihasta. Pihani on kauttaaltaan aidattu, koska ympärillä on metsää kilometritolkulla, haukan olen nähnyt, samoin ketun ja valkohäntäpeuroja. Metsä on siis näille kahdelle melko vaarallinen.
Pellolla ne kuitenkin olivat. Aitaa oli kaadettu ylikävelemällä pitkän matkaa. En silti usko, että Melina olisi siinä onnistunut. Olisiko siitä yli yöllä mennyt rusakko, kettu tai peura, Aidan takana ne kuitenkin olivat. Melina oli taas opettanut Oodille myyrän esiin kaivamista, se oli myös Rollen oppien mukaan kierähtänyt kuraojassa ainakin kolmeen kertaan ja näytti kaikelta muulta kuin mamman kultaiselta mustavalkoiselta pehmopennulta. Oodilla eivät edes silmänvalkuiaiset näkyneet. No likahan lähtee ja seisoneen mudan hajukin, mutta viiteen kertaan päivässä suihkuttaminen paitsi verottaa kasvattajan selkää, vähentää olemattomaksi myös koirapyyhevaraston.
Tänä aamuna päästin ne varhain pihalle, ne kun niin nauttivat siitä ja olinhan korjannut aidankin ja sulkenut väliaikaisen portinkin narulla. Panin kahvit kiehumaan ja aika ajoin kurkistin, missä pentupari on. Ne leikkivät lehtikasassa, juoksivat ylös alas hiekkakasassa, joka on varattu talvihiekoitukseen ja tien parannukseen ja pomppivat takapihan isolla kivikasalla.
Yhtäkkiä ne sitten taas olivat kadonneet. Etsimme huolestuneen Seita-äidin kanssa niitä pitkään. Ei ketään missään, eikä vinkunaakaan kuulunut. Juuri kun olin vaipumassa epätoivoon, syyttämässä itseäni huolimattomaksi kasvattajaksi ja katumassa koko koiraharrastustani, näin Oodin istumassa aidan takana pellon laidalla ja katselemassa kiinnostuneena etsintäämme. Se oli yltä päältä kurassa. Heilutti innoissaan häntäänsä ja lähti juoksemaan poispäin, ikäänkuin yrittäen kertoa, että meillä on täällä tosi hauskaa. Kaukana kuraojassa näkyi valkoinen hännänpää. Siellä Melina kaivoi ilmeisesti uutta ojaa koko pellon halki ja tietysti täysin vastakkaiseen suuntaan kuin pellon muut ojat. Vaikka kuinka huusin, maanittelin, uhkailin ja itkin, ne eivät tulleet, vaan jatkoivat kaivamista.
Onneksi Melina jo ymmärtää puhetta ja varsinkin namipalan lupaamista. Sen sanottuani Melina tuli ojasta ja lähti tulemaan kotiinpäin namipalan toivossa. Pikkuihailija tietysti idolinsa perässä. Melina käveli määrätietoisesti suoraan kohti sitä kohtaa aidassa, josta ne ilmeisesti olivat menneet yli, aita oli kaatunut pylväineen päivineen. Kuka oli kaatanut, en tiedä, mutta siitä oli menty selvästi yli tältä puolelta kohti vapautta. Takaisin tulo ei toisinpäin onnistunutkaan, kaatuneen aidan yläreuna oli kuitenkin sen verran korkeammalla sieltä päin tultaessa, ettei temppu toisinpäin onnistunutkaan.
Nyt taas pyörii pesukone ja kaikki pyyhkeet ovat siellä, kylpyhuoneen lattia on taas tänäänkin pesty ja sänkyni alla nukkuu kaksi märkää, mutta melko puhdasta pentua. Joudun taas pyytämään Sinisen Unelman porukkaa aitatalkoisiin. Viime viikollahan Jussi joutui korjaamaan aitaa kellaria eristämään, nyt on rajattava pentupannahiset pääsemästä yksin seikkailemaan. Melina on kyllä ehkä vähän liiankin fiksu likka minulle, fiksumpi kuin äitinsä, joka pakeni aina vain avonaisesta portista tai yhteisten metsälenkkien yhteydessä vapaana ollessaan. En kuitenkaan aio niitä sisällekään sulkea, maalla asumisen riemujahan on, että pääsee pihalle ja saa siellä olla ja leikkiä.
Ripi Reippanen varsinkin nauttii ulkona olosta, tosin "Anteeks Niemiselleni" ei milloinkaan ole edes tullut pieneen mieleen yrittää karata ja muuttua "näkymättömäksi lapseksi". Ripirapi muuttuu ihan vain luonteeltaan näkymättömäksi lapseksi sekä sisällä että ulkona, se ei tarvitse siihen karkumatkaa. Mutta näyttää sekin nauttivan sukulaislikkojen karkumatkasta. Ripihän on Oodin sisarpuoli ja Melinan serkku. Riipsraapsille maistuu Melinalle ja Oodille luvattu namipala ihan varmasti. Ettei vain yllyttäisi tai jopa auttaisi tätä remppajengiä uusien namien toivossa karkuun?
