Nyt alkaa jo kaduttaa Melinan kehuminen puistotätinä. Sen verran hurjia ja kirjaimellisestikin ”likaisia” temppuja se on opettanut Oodille. Eilen aamulla Oodi seisoi, iloisena ja kuraissa kaulaan saakka, kellarin katolla, katsoi minua häntä heiluen ja oli aikeissa hypätä maahan. Matkaa maahan oli yli kaksi metriä. Onneksi, kauhustani huolimatta, hoksasin lähteä juoksemaan kellarin taakse ja oodi perässä, Niin sain sen tulemaan toista kautta alas perässäni.

Mitenkäkö se on mahdollista, että koira pääsee kellarin katolle? Täällä se on helppoa. Kellari on rakennettu maan sisään vähän samaan tapaan kuin ennen olivat ne vanhanaikaiset, mutta hyvät maakuoppakellarit. Kellarin tausta on kaivettu maan alle ja sisäkatto on päältä täytetty savella. Takaosasta maa nousee aika jyrkästi kellarin kattoa ja sinne johtavia portaita kattamaan. Etuosaan on sitten rakennettu vaja ja sille kunnollinen katto., Takaosan maa sattuu olemaan savea, joka on ihanan kuraista sateelle ja houkuttaa ainakin pikkukoiria kaivamaan. Miina jo aikanaan opetti sen Melinalle ja Seitakin harrasti maan kaivamista, ihmekös sitten on, että Melinan opit uppoavat Seidan tyttö Oodiin jo kahden kuukauden iässä,

Eilen ne tämän kaivuu-urakan aloittivat oikein tosissaan.  Tietysti olin juuri siivonnut talon, pessyt lattiat, vaihtanut puhtaat matot lattialle, koska odotin ihania vieraita Hesasta.  Entinen päällikköni Holopaisen Pekka vaimoineen ja Sunnuntaivekkarin ohjaaja Tiihosen Erkki vaimoineen olivat tulossa. No ei auttanut kuin koirat suihkuun ja Riitta ja Jussi laittamaan aidanpätkästä estettä kellarin takaosaan.

Vieraat tulivat ja muistelimme yhdessä vanhoja ihania ja hyvä aikoja Ylessa. Pekalla ja vaimollaan oli mukana 19 kuukauden ikäinen Aussiterrieri Vilho. Reipas pakkaus, oodi nukkui keittiön nrkassa kun he tulivat ja pelästyi valtavasti ihan oudon näköistä koiraa. Haukkui, huusi ja murisi, mutta pian se kuitenkin siitä rauhoittui ja yrittivät sekä melina, että oodikin vähän leikkiä Vilhon kanssa. Isot koirat olivat Sinisessä Unelmassa, koska ne eivät todennäköisesti olisi kestäneet vielä kolmatta pentua tänne hässäkkään.

Vierailu meni jännittämisestäni huolimatta hienosti, pitivät talosta ja sanoivat täällä olevan vähä tsehovilaisen tunnelman, niin minustakin ja nythän tuo puutarha on ruskaloistossaan ihana.

Tänään sitten päästin Melinan ja Oodin huoletta pihalle, enää ne eivät pääsisi kellarin katolle ja kaivamaan. Turha toivo, niin fiksu on schapendoes, että Melina löysi heti kiertotien katolle ja siellä ne olivat molemmat pikkulikat ja Seitaäiti innokkaina. Arvatkaa, miltä talo näytti, koska jouduin juoksemaan Melinan perässä koko talon läpi saadakseni sen kiinni suihkua varten. No eipä tämä huusholli useammastakaan siivouksesta kärsi, hyvää se vaan tekee, paitsi mun selälleni suihkukopissa kykkiessä.

Nyt lähdemme porukalla Siniseen Unelmaan, sinne tulevat seuraavat vieraat ja huomenna tulee sisar Leena, jolla myös on muuttosuunnitelmia. Jännää