Kärsivällisyyteni on todellisella koetuksella Melinan kanssa. Eilen korjasimme aitaa siltä kohtaa, mistä Melina ja Oodi todennäköisesti olivat menneet yli, panimme siihen lisätukia. Mutta mitä vielä, toisella puolen aitaa Melina oli tänäkin aamuna alle minuutissa. Oodi parka vain kiljui pihassa yksinään, kun ei päässyt aidan alta, sillä sieltä Melina todennäköisesti oli mennyt. Sen häntä näkyi taas kaukaisimman ojan pohjalta ja läiske kuului kauaksi asti.

Otin aikuiset koirat ja Oodin ja menimme pellolle ja metsään leikkimään. Melinaa ei meidän ”lapselliset juoksuleikkimme” kiinnostaneet, sillä oli taas päästäinen tai myyrä tähtäimessä, eikä se tullut namipalalla houkuttelemallakaan. No otin riskin ja jätin sen yksin sinne ojaansa, en alkanut juosta sen perässä, sen verran kuralillua pelolla on. Tulin kotiin ja kuivasin Oodin aj muun sakin . Hetken päästä kuulin Melinan itkevän aidan takana, se ei päässytkään takaisn aidan alta. Aikansa itkettyään se otti vauhtia; juoksi ja hyppäsi aidan päälle ja käveli suvereenisti kaatuneen aidan yli pihaan. Se siis oli varmasti tehnyt tempun ennenkin ja sillä tavalla karanut mm eilen. Nyt kun olimme vahvistaneet aitaa, se ei sitä pystynyt vanhasta kohdasta kaatamaan, vaan kaivoi itsensä alta vapauteen vain päänsä aidan alle työntämällä ja nostamalla aitaa.

Takaisin se ei myöskään päässyt vanhasta paikasta, mutta tarpeeksi aittaa kierrettyään se löysi löysän kiinnityskohdan, hyppäsi päälle ja käveli yli. Saapa nyt sitten nähdä, miten tämänkin pulman ratkaisee ja kumpi tämän ”henkien taiston” voittaa kasvattaja vai kasvatti? Tunnustan, että oma häviöni on tosi lähellä.

Tuli monta kertaa sitä etsiessä ja suihkuttaessa mieleen äidin ja äidin sisaren hellittelynimet meidän Maxille ja musterin Tirrelle. Meillä oli molemmissa perheissä oli siihen aikaan mäyräkoiria, olipa sellainen myös äidin toisenkin sisaren kotona. Äiti ja musteri latelivat hellitteleviä solvauksiaan aina koiria suihkuttaessaan tähän tapaan; kurapirkki, mutarotta kurakuono, sontakärsä.... ja sitäpä on Melina ollut taas koko viikonlopun useaan kertaan joka päivä.

Eilen oltiin Jussin kanssa Karkussa kassitalkoissa. Olemme kaikki sisar-Riitta se ylikoulutettu koirahoitajani, siskonmies Jussi; kennelpoikani näyttelyissä ja minä vihreiden kunnallisvaaliehdokkaina täällä uudessa tulevassa Sastamalan kaupungissa. Vihreillä on luontoa ja tulevaisuutta säästävä ohjelma, jota voin kunnioittaa ihan eri tavalla kuin vanhojen puolueiden nykyisiä ryvetyksiä. Teimme talkoilla ekokasseja.Jussi taitteli kassin sisään sanomalehden, jottei painojälki kopioidu toiselle puolelle, minä silitin kassin ja keittiössä Eveliina ja Leena painoivat niitä. Kasseissa lukee REILUSTI VIHREÄ. Niitä jaetaan mm lauantaisin Vammalan torilla. Ihanaa, että on jotain vihreääkin. Puutarha alkaa olla kalju ruskan väreistä, eilinen myrsky vei melkein kaikki lehdet puista, kaatoi syyskrysanteemin, heitti puutarhatuolin kauas kavereistaan ja sade piiskasi lehdet ruskeaksi mössöksi. Vihreys tekee hyvää siksikin, että Melina ja Oodi ovat reilusti mutaisia, mutta hyvin ekologisia luomukoiria kuitenkin, hahaaa.