Pikkulikka Riitu yskii todella lujaa, kuin isot miehet. Myös Rolle Sinisessä Unelmassa yskii, mutta sen yskiminen on sellaista ison miehen ryintää. Riitu-raukalla yskä paukkuu kuin kaivoslouhoksessa; kovaa ja matalana. Pikku ”Anteeks Niemiseni” ei koskaan ole pitänyt itsestään ”sellaista meteliä” kuin nyt. Molemmat sekä Rolle että Riitumuori saavat aikuisille tarkoitettua yskänlääkettä ”resilaria” eilisestä asti.

Kyllä oli apteekin naisilla hämmästelemistä kun kerroin, että lääke tulee koiralle. Vaikka useinhan ihminen ja koira syövät samoja lääkkeitä.  Onneksi ainakaan vielä ei kukaan muu koko kymmenen koiran sakista ole saanut yskää. Toivottavasti se ei leviä, vaikka ilmeisesti tosi nopeasti löeviääkin. Miina ja Seita, jotka myös olivat samassa näyttelyssä, eivät ainakaan vielä yski. Molemmilla oli juuri pennut, olisikohan sillä merkitystä? Mene ja tiedä?

Odotellaan nyt sitten. Mitä tapahtuu. Jenna soitti helsingistä päin, että roopekin yskii, onneksi jennan Valmalla on penturokotus, sen pyysin Anetten Valmalle antamaan, toivottavasti se suojaa pikkupentua, jolla vielä pitäisi emonkin vasta-aineiden suojaa olla tallella. Riitu ja Rolle kuitenkin syövät molemmat tosi hyvin ja juuri tulimme metsälenkiltä ja pellolta leikkimästä ja sielläkin Riitu on ihan normaali, vaikka yskä tuleekin helposti, jos se riehaantuu.

Aamulla Nero leikki Oodin kanssa sängylläni, Oodi syöksähteli sitä kohti, Nero loikkasi taaksepäin ja sitten oli hyökkäävinään, murisi matalalla, lempeällä ja hiljaisella äänellä ja heilutti häntäänsä. Ilmiselvästi se oli jonkinlainen opetusleikki, missä vanha uros siirsi elämänviisauksiaan nuorelle koiralle. Oodi oli haltioissaan, hyppi ja pomppi riemuissaan ja katsoi jumaloiden Neroon. On se uskomaton uros, parin kuukauden päästä 11 vuotta ja leikkii kuin lapset.

Metsälenkillekin Oodi lähti tänä aamuna Neron kanssa, olivat jo portin luona odottamassa kun tulin vajasta hakemasta linnunruokaa. Pellolla pikkuinen juoksee lähes yhtä lujaa kuin aikuiset. Nauratti ihan kun se yrittää äitinsä ja Neropapan perässä ihan aikuisten tahtiin. Se hyppää ojan yli rehvakkaasti aikuisten malliin. Tänä aamunakin minua nauratti, kun se välillä häviää pitkäksi aikaa. Ilmeisesti rämähtää liian lyhyen hypyn takia mahalleen ojan pohjalle, hämmästelee siellä hetken ja ihmettelee, minne muut hävisivät. Kokoaa sitten itsensä, ryömii ojan penkkaa ylös ja ihan selvästi yrittää olla kuin olisi siihen juuri hypännyt ja lähtee sitten taas vauhtiin. Oodi muuten ei koskaan lähde liikkeelle millään muulla tavalla kuin ensin hyppäämällä ilmaan ja sitten vauhtiin, silläkin uhalla, että ojan pohjalta taas itsensä löytää. Se on tosi sitkeä sissi, eipä se muuten tässä laumassa pärjäisikään.  

Melinakin pyörittää Oodia välillä vähän liiankin rajusti, mutta kyllä Oodikin välillä näyttää Melinalle ”taivaan merkit” , kaataa se seläkkeen ja syöksyy päälle. Melina näyttää välillä ihan aidosti hämmästyneeltä, että kuinkas tässä näin kävikään. Oodi on selvästi ketterämpi loikkija kuin Melina, Melina keskittyy enemmän myyräjahtiin kuten äitinsä. Oodi taas loikkii ja pomppii kiveltä kivelle metsässäkin, kuten äitinsä.