Vuosi vaihtui rauhallisesti täällä metsän siimeksessä. Olimme Sinisessä Unelmassa koirapiikomassa kun Riitta ja Jussi olivat Tampereella. Kymmenen koiraa menossa ulos, sisään ja taas ulos kyllä teettää töitä. Riitan tyttö Hanna onkin Tampereelta löytänyt hienon huoneentaulun, joka kuvaa elämää Sinisessä Unelmassa. Taulussa on päivän ohjelma; koira ulos. Koira sisään, koira ulos, koira sisään. Siinä koko taulu ja yksinkertainen päivän ohjelma. Riitan ja Jussin huushollissa se tosiaan pätee. Ohjelma kuuluu Rolle ulos, Rolle sisään, Rolle ulos, Rolle sisään. ”Hollanninhullu” tosiaan työkseen raapii ovea vuoroin sisällä, vuoroin ulkona......
Päivä meni ihan hienosti, koirista on kovasti seuraa toisilleen, yö sen sijaan oli hieman levottomampi. Mauno kävi sen seitsemän kertaa kysymässä. Koska hänen rakas emäntänsä oikein tulee, Riitta kun ei juuri viime aikoina ole öitä poissa ollut, kun ei enää sairaalassakaan ole töissä.
Miina vahti Seitaa, ettei se pääse liian kauaa aikaa olemaan minun kainalossani, kun hänenkin piti välillä päästä, Rolle meni sisään ja ulos ja ”ihmekaksoset” Melina ja Oodi ehtivät ja etenivät myös sisään ja ulos.
Pikkuiset nukahtivat alakertaan kun katsoin TV:tä ja jätin ne alas nukkumaan kun itse kipusin yläkertaan ja Riitan sänkyyn, joka on vierassänkyä leveämpi ja sallii siten monen koiran nukkua vieressäni: Manu kyselemässä, Miina ja Seita toisiaan vahtimassa ja Nero pappa toisessa kainalossa.
Kun pikkutytöt heräsivät alhaalla ja aikoivat tulla ylös, luulivat yläkertalaiset, että nyt Riitta ja Jussi tulevat kotiin. Niin mentiin vauhdilla ja kovalla metakalla alas ja kesti jonkin aikaa, että koko rytmiryhmä taas saatiin rauhoittumaan ja nukkumaan.
Seuraavana päivänä isäntäväki saapui ja me saatoimme kauppareissun jälkeen lähteä uudenvuoden aaton viettoon. Onneksi täällä ei ihan kamalasti paukkunut. Naapurini, se yksi ja ainoa kun lähentelee jo 90 vuotta, eikä siis ymmärrettävästi juuri paukuttele. Muutamat raketinpaukaukset kuitenkin saivat Siirin. Neron ja Ripin muuttumaan umpinaisiksi. Myöskään Seitaa ei tahtonut ulos saada lähtemään.
No sauna päälle ja televisio kovalle, niin ne kaukaiset raketitkaan eivät sisälle kuuluneet. Kun katselimme suoden vaihtumista Helsingin Senaatintorilta niin sieltäkin kuuluvat pamaukset saivat koirat reagoimaan. Olen vuosia ollut myös tuon lähetyksen tuottaja ja ollut siellä juontajanakin. Nythän siellä oli hienot juhlat ja ohjelmaa, aikaisemmin juhla oli vain kirkon portailta lähetetty piispan ja pormestarin puhe. Ja silti siellä silloinkin oli kova meno ja meininki, sai ihan tosissaan väistellä ennen aikojaan ammuttuja raketteja.
Uudenvuoden päivänä olin kutsunut sisaret päivällisille. Jussi toi koirat etukäteen, vei auton kotiin ja he kävelivät Riitan kanssa tänne, sauna lämpesi sillä välin täällä. Kävelymatkaa on muutama kilometri ja pakkastakin oli. Pikkulikat järjestivät sillä välin myös minulle ulkoilua raikkaassa ilmassa. Kun olin syöttänyt koko kymmenpäisen lauman, päästin tapani mukaan koko sakin vielä pissalle pihaan kun se on aidattu. Mutta minähän tietysti unohdin Melina Miinantyttären. Sehän suvereenisti hyppää aidan päälle, kaataa sen kävelemällä yli. Se myös aina saa Oodinkin mukaansa. Pikkulikat 5 kk ja vähän yli 8 kk olivat muutaman tunnin kadoksissa. Kuljin pelloilla, huutelin ja lupasin taivaat ja maat, mutta mitään ei kuulunut, ketään ei näkynyt. Kylmää kyytiä pikkulikat järjestivät!
Vasta kun Riitta ja Jussi tulivat, päästin muut ”tallella olevat” koirat heitä vastaan ja niiden haukku ja Jussin ja Riitan äänet houkuttelivat Melinan ja Oodinkin vihdoin kotiin - onneksi. Täällä sentään on kettuja ja ilveskin on täällä nähty. Onneksi Oodi ei yksin lähde retkille, se ei ainakaan vielä ole onnekseni keksinyt ”aidan kaatamista yli kävelemällä”. Ainakin siis se vielä siis pysyttelee turvallisesti kotipihassa aidan sisäpuolella yksin ollessaan. Kauan se yksinkin ulkona viihtyy jopa näin pakkasellakin.
