Tänään oltiin rokottamassa meidän ”lohikäärme-kaksikkomme”: Seita ja Miina. Nyt rokotukset ovatkin sitten voimassa jo kolme vuotta kerrallaan, entisten kahden vuoden sijaan.

Sen verran pikkueukot ovat keskenään ”sotajalalla” tai ainakin murina tuulella, että otettiin tytöt takaluukun sijasta takapenkille. Olisivat näin paremmin hanskassa, jos olisi ollut pakko ottaa mittaa toisistaan.

Vaan eivätpä ottaneet yhteen, eivät juuri edes murisseet mitä nyt muodon vuoksi vähänautosta ulos tullessaan toisiaan katsoivat. Miina tunnisti klinikan, sehän synnytti siellä toimenpidehuone lattialla loput pentunsa; pikku Elvis syntyi kotona kiljunnan säestämänä ja Melina autossa matkalla klinikalle liikenneympyrässä. Riitta sanoo, että se juuri siksi on selvä ADHD. Niinpä kai, jos joku syntyy Vammalassa liikenneympyrässä, niin kai siitä jo viimeistään sekoaa.

Miina siis tunnisti paikan ja säntäsi innoissaan sisälle. Ajatteliko taas synnyttävänsä, tiedä häntä. No se innostus sitten kyllä hiukan laski kun se nostettiin rokotusta ja tutkimusta varten pöydälle. Kun oli Seidan vuoro, nostin sen pöydälle, mutta sepä tuli sieltä samantien alas.

Rokotusta ennen käytiin vaa´lla. Miina painoi 16,8 kiloa ja Seita 18,6. Seita on isompi ja hieman romuluisempi ja pitempikin kuin Miina. Taru on Turusta kertonut, että Luca (Seidan poika ja Oodin sisko) painaa lähelle 20 kiloa. Se on täysikokoinen ja uros, joten ei sekään sitten lihavaole, vaikka ensin ajattelin, että onko se paksukainen. Seita saisi hieman hoikistua, mutta kun sille kesäpentujen jälkeen maistuu niin kovin ruoka ja vaikka se kakaransa kanssa riehuukin, ei se taida saada ihan riittävästi harjoitusta.

Amelie-Sofie on edelleen ontunut. Tilasin sille uuden Back on Track loimen ja tänään tuli myös makuualusta. Tämä uusi systeemi on ns. älyvaate, sitä pidetään aluksi vähän aikaa päällä ja sitten jo totuttelun jälkeen 8 tuntia päällä. Erikoiskankaan sisään on kudottu keraamisia kuituja, jotka palauttavat lämmön takaisin koiraan (ihmiseen tai hevoseenkin) ja vilkastuttavat verenkiertoa, rentouttavat lihaksia ja lämmittävät niitä.

Aivan selvästi se auttaa Amelielle, se tulee joka aamu tosi mielellään ottamaan loimen päällensä ja pitää sitä mielellään koko päivän. Kerroin siitä tänään suosikkilääkärillemme Suville ja hänkin sanoi kuulleensa siitä. Käski katsella jonkin aikaa ja sitten tulla klinikalle, ellei auta. Muistan että sekä Nero, että Siiri ontuivat tuon ikäisenä talvella. Meillä on kylmät lattiat ja ne makaavat mielellään lattialla, jossa myös aina vetää. Nyt ei niistä kumpikaan ole ontunut pitkään aikaan, tietysti myös ruokavaliolla on siihen vaikutuksensa. Katsellaan ja kokeillaan manttelia ja petia myös noille vanhuksille.

Laura (rakas lapseni) käyttää manttelia ja lämpöalustaa vanhalle tibbe-Blackilleen ja sanoo sen todella auttavan ajan kanssa. Jennallakin on sellainen Siirin poika Ollilla, mantteli on kuulemma on hyvä myös kovan treenin jälkeen. Hienoa kun on noita nuoria ystäviä ja lapsia, heidän kanssaan vanhuskin pysyy ajan hengessä.