Hildurointi jatkuu ja painokin jopa putoaa. Koirat rakastavat uutta mammaa, joka mielellään ottaa kolmastikin päivässä sauvat käteensä ja lähtee rytmiryhmän kanssa metsään ja pellolle talon taa. Lenkki ei ole niin kovin pitkä, mutta yhteensä näistä kahdesta tai kolmesta sauvonnasta tulee runsaan puolen tunnin rupeama ihanassa lumivalossa.

Eilen tuli taas taivaan täydeltä uutta lunta. Vanha kansa sanoo, että uusi lumi on vanhan surma, saapas nähdä. Viime viikolla meidän soratiellä jo näkyi sulamisen merkkejä niin, että soraakin oli näkyvissä niillä kohdin, mistä aura oli lumen poistanut ohueksi. Sinisen Unelman sisar väittää, että hänen syntymäpäivästään alkaa aina kevät, se oli 3. maaliskuuta, ja totta tosiaan aurinko jo lämmittää ja talitintti maistelee kurkussaan keväisiä ääniä, ei se ihan titityyltä kuulosta, mutta tittyytähän se on jo pitkään kuuluttanutkin keväisin.

Sunnuntaina oli naisten päivä ja minä vaan hehkutin tätä uutta laihtumista ja hildurointia sen kunniaksi, enkä ollenkaan huomannut, että meidän ”poju” eli megapentu Rolle tuli miehen ikään juuri sinä samana päivänä. Se täytti kaksi vuotta ilman kakkua ja lahjoja, ressukka.

Aina minunkin nuoremmat sisareni Riitta ja Leena väittävät, että nuoremmat aina vanhemmille häviävät kaikessa. Vanhin saa synttärilahjojen lisäksi aina ne uudet vaatteet, muut saavat hänen käyttämänsä jne. Nyt Rolle-poika jäi lahjatta, joten taitaa paikkansa pitää, minä jopa olen muitanut kasvattieni syntymäpäiviä edes onnitteluviestillä, Rolle-poika ei saanut edes sitä. Riitta tosin väittää, että se on istunut hellyyshyllyllään sitkeästi ja saanut haluamansa halaukset. Rollen hellyyshylly on yläkerran portaiden kulmauksessa, siinä leveimmässä kohtaa, mistä alhaalta tulevat portaat tekevät 90-asteen kulman kääntyäkseen johtamaan ylös. Siinä se istuu, eiokä ohitse ole halaamatta menemistä.

Hellyyshyllyllä Rolle muuten istui eilisen päivän aika tarkkaan. Sinisessä Unelmassa vieraili Riitan anoppi pyörätuoleineen. Rolle lienee ensimmäisellä kerralla hieman pelästynyt pyörätuolia, se on kenties ajanut karvojen päältä, joten varmuuden vuoksi Rolle aina maastoutuu sinne hellyyshyllylle kun anoppi vierailee heillä. Niin siis eilenkin. No Rolle sai Hollannista hienon syntymäpäivälahjan, sen jalostustarkastus paperi tuli hyväksyttynä takaisin. Poikaa voi siis suuresta koostaan huolimatta käyttää ihan virallisestikin.

Viikonloppuna olemme menossa Tampereen näyttelyyn. Farssi siitä taas tulee, jos Ruotsin megakasvattaja tulee sinne, kuten on ilmoittanut. Aina silloin on tuomaroimassa ruotsalainen ja he ovat aina osanneet vetää kotiinpäin ja palkita omiaan. Niin siis nytkin. Muutaman kerran on suomalainen koira voittanut tämän ruotsalaisen suurkasvattaja-tuomarin ja silloin hänen hämmästyksensä on ollut suuri. Minulla on mm kuva siitä kun Seita-tytön pikkupoika Veeti voitti Rodun Lahdessa ja tällä ruotsittarella oli VAIN VSP. Valokuvassa tämä nainen katsoo kyllä pikku Veetiä paljon puhuvin ilmein. Ei silti, en ole kateellinen ja kyllä hänellä on hienoja ja hyviäkin koiria, muttei joka luokan voittajiksi kuitenkaan. Enkä unohda sitäkään, kun hän Ruotsissa suuttui minulle kun Seita voitti rodun ja hänen koiransa. Tokaisi vain, että anna olla viimeinen kerta, marsii kehästä onnittelematta ja vastaanottamatta edes ruotsalaistuomarin onnitteluja VSP:lleen.

No Tampereelle mennään ja tällä kertaa ei edes sieltä mitään odoteta, meidän tähdet jäävät kotiin; siis Seita ja Miina, jotka aina ovat olleet varmoja sijoittujia. Odottelemme molemmille juoksua, joten en niitä ilmoittanut.

Nyt sinne tulee ensimmäistä kertaa Oodi pentuluokkaan, saas nähdä, miten se reagoi, on se sentään aika iso tapahtuma ensi kerrraksi. Melina tulee junnuihin,Ripi Reippanen avonarttuihin ja Rolle avoimiin uroksiin. Oodi veli Luca tulee pentuihin ja Melinan Onni von Sopanen-veli junnu-uroksiin. Tulee sinne myös meidän näyttelytähtemme Uuno eli Seita-äidin poika Kuuraparta, jolla on serttejä vaikka muille jakaa ja nyt ensimmäinen tilaisuus tulla valioksi. Jospa se yllättäisi ja nappaisi sertit ruotsalaiselta......

Riittasisko kertoi kampailleensa Rollea Tamperetta varten ja kehuneensa sitä kamalasti. Melina, joka heti puree, jos sitä yrittää kammata, tuli viereen ”mustiksena” ja antoi kammata itseään, heittäytyi jopa selälleen kammattavaksi. Hurja on kateuden voima, niin ihmisillä kuin koirillakin. Ei sitä turhaan sanota, että kateus vie kalatkin vedestä, karvat se ainakin vei takut Melinalta.