Vapusta selvittiin kunnialla. Olimme brunssilla Sinisessä Unelmassa ja siellä sois meitä koirallisia oli koko Riitan ja Jussin puoleinen suku, koiria yhteensä 11 kun Ripi Reippanen vielä on Järvenpäässä Jennan luona. Syötävää ja juotavaa oli riittävästi, pöytä oli vapun henkinen ja ilmapalloja ja serpentiinejä oli kaikkialla. Ja ilma, se ei paremmaksi olisi voinut tulla. Olin kaivanut vanhan kellastuneen ylioppilaslakkinikin naftaliinista, pisin sitä ihan sen muistoksi, että kahdentoista vuoden koulutaisto oli sen lopputuloksena. Niin ja vanha rypistynyt rusina on miellyttävämpi katsella kun lakki on silmillä kokonaan.  

Ritan tyttären Hannan ja miehensä Timon Juhapoika on kihloissa kipakan tytön Kirsin kanssa. Nätti kuin ”sika pienenä”, vaikka näinä päivinä sika on negatiivisena merkityksenä kaikkialla maailmassa ja lisäksi täällä maalla haisee samaisen eläimen jäte levitettynä pelloille ihan kamalasti.!!!!, Mukavia fiksuja nuoria, jotka asuvat yhdessä ja ovat antaneet huostaan otetuille koirille sijaiskodin siihen asti kunnes ne sijoitetaan uusiin koteihin. Siellä on ollut mm kodittomia koiria Tallinnasta karanteenissa odottamassa uutta kotia.

Nyt nuoret ovat ottaneet oman pikkupennun itselleen. Sen nimi on Nitro, se on 8-viikkoinen narttu ja sen sukupuussa on sekä suomalaista pystykorvaa, että norjalaista hirvikoiraa. Vähän hirvitti kun se tuotiin meidän 11-päisen 44-tassuisen ”lohikäärmelauman” sekaan illaksi juhlimaan vappua.

Päästimme oman laumamme pihalle yhden kerrallaan, ettei laumassa tyhmyys liikaa tiivistyisi.

Pikku Nitro ei ollut moksiskaan, vaikka koiria tuli aina vain uusi ja uusi ovesta pihalle. Se vain oli entistä innokkaampi odottamaan, kuka seuraavaksi tulee. Hyvin meni ja loppuillasta se jopa yritti isotella aikuisille. Oli siinä pikkukakaraa kerrakseen, mahtava reipas pentu, joka toivottavasti ei koskaan joudukaan pettymään aikuisten koirien suhteen. Nyt se ainakin oli varsinainen Lady of the House!

Juttelin Jennan kanssa puhelimessa ja päätimme, että Ripi tulee kotiin. Olen aika hämmästynyt siitä, miten vaikea minun juuri Ripistä oli luopua, ehkä siksi, että se on minun ”surun lapseni”, se on kaikkein vaatimattomin koko laumasta ja helpoin, aina vaatimattoman tyytyväinen olemiseensa.

Minulla on ensi viikon alkupuolella neuvottelu Hesassa (salaisia hankkeita), haen Ripin silloin takaisin kotiin, vain jos se kerta kaikkiaan kieltäytyy lähtemästä mukaani, se jää Jennan luo. Siiri ja Nero ja Amelie-Sofie ovat jo vanhoja, eivätkä elä enää kauan, sitten minulle ei jäisi kuin Seita ja Oodi ja Ripiä tulisi entistä ikävämpi silloin. Onneksi Jenna ymmärtää ja hän on nuori, jolle Riitusta ei ole käyttöä jalostuksessa, minulle lellivauvana niiiiiiiiiiiiin tärkeä.

Asta ja Jukkis muuten viestittivät Oulusta, että Sindy Amelien-tytär eli Hyacint bucket se varsinainen oikea TV-Lady of the House on vappuaattona läpäissyt hyväksyttävästi BH-testin. Onnea Sindy, kiitos Asta ja Jukkis. Ihanaa tuntea niin monia fiksuja nuoria. Kasvattajana minulle on suuri kunnia, että vievät kasvattejani eteenpäin.