Vau mikä päivä! Olimme Salossa näyttelyssä. Lähtö oli aamulla jo heti kuuden jälkeen. Makasin sängyssä tarpeettoman kauan ja haaveilin, että vetäisin peiton korviini ja jatkaisin uniani, kun ei sieltä kumminkaan mitään.....Sinne sitten kuitenkin lähdettiin ”kennelpoika, siskonmies” kiltti-Jussin kanssa koko nuorisoketju: Melina toista ja Oodi ensimmäistä kertaa junnuihin, Ripi Reippanen avoimiin ja megaRolle Avoimiin uroksiin.

Koko parin tunnin ajomatkan marisin Jussille, ettei sieltä kuitenkaan mitään....Lähdön hetkellä Sinisessä Unelmassa osoittivat sekä Seita että Miina mieltään, nehän olivat aina päässeet mukaan ”näytelmään” ja olivat jo edellisinä päivinä nähneet selvät merkit tulevasta kun Riitu, Oodi, Melina ja Rolle seisoivat pöydällä kammattavina. Edellisenä iltana mamma oli pakannut näyttelyrepunkin lihapullineen. Seitaa oli siksi tosi vaikea saada jäämään kyydistä ja Miinakin yritti pyöreine masuineen urheasti mukaan. Pettyivät raukat, tai paremminkin loukkaantuivat ja varmasti tulen sen vielä karvaasti kokemaan nahoissani tavalla tai toisella.

Perillä oli tosi mukavaa tavata ja halata vanhoja ystäviä, myös niitä ”liian kauan kadoksissa olleita” ja olihan näyttelyyn tulossa myös Melinan velipoika Onni, muistattehan sen herra von Sopasen, joka asuu kivenheiton päässä meiltä, mutten kuitenkaan ”mukamas” ole ehtinyt juuri tavata, on eläkeläisen ja valtuutetun kiireet, joita syyttää.

Perillä Oodi ei tuottanut taaskaan pettymystä, vaan haukkui tapansa mukaan koko ajan, niin kuin koirakoulussakin. Se louskutti taukoamatta kuin paraskin kylärakki, Rolle riuhtoi Jussin perään ja ujo pikkulikkani Ripi vaati  minua kiireesti pystyttämään häkin, jotta hän pääsisi piiloon. Oodikin suljettiin häkkiin, muttei se hiljentänyt sen suurta suuta, vaan päinvastoin.

Menin Rollen kanssa kehään, koska Jussin lonkka on kipeä, ja kesti tuskin Melinan kiskomiset. Onneksi Jussi on kokenut näyttelyssä kävijä ja ymmärsi mennä piiloon Rollelta. Silti se tiesi, missä häkki oli ja yritti sinne koko ajan. Se oli kuin rodeohevonen, myös Onnimanni oli aikanaan ollut rodeoluokkaa parhaimmasta päästä kanssani kehässä, joten kokemusta löytyy ja onhan sitä jo briadivuosilta; Anitan ihanan kasvatin briardi-Pippurini bravuuri oli aikanaan katkaista hihna ja sännätä ulos kehästä.

Iskin Rollelle juoksun ajaksi kokonaisen lihapullan suuhun, se asettui heti, eikä ahneuksissaan repinyt mihinkään suuntaan, ettei vaan muruakaan lihapullasta putoaisi suusta hukkateille. Kehässä kun oli kolme muuta avourosta. Tuomari piti Rollesta koosta huolimatta, se voitti luokkansa ja samalla siitä tuli paras uros, se sai kolmannen sertinsä ja tuli valioksi. Tunnustan tirauttaneeni muutaman kyyneleen. Miten ihanaa olikaan kertoa Rialle Hollantiin uutinen, hän on Rollen kokoa surrut. Vaan poikapa parahiksi juuri muutama päivä ennen ensimmäisten lastensa syntymää tempaisi viimeisen sertinsä. Voisiko paremmin enää käydä?

Voi, ainakin tänään! Junnunartut Oodi ja Melina nimittäin saivat laaatuarvostelun erinomainen molemmat, samoin ujo pikkulikkani Ripi Reippanen, vaikka se ”anteeks Niemisenä” ei taaskaan suostunut nostamaan häntäänsä. Niinpä meitä oli kolme tyttöä tulossa Paras narttu kehään. Onneksi Anita esitti Ripin ja hienosti se juoksi, pirteämmin kuin minun kanssani. Ripistä tuli Paras narttu 4., Melina sijoittui kolmanneksi parhaaksi nartuksi ja YLLÄTYSTEN yllätys; Oodista tuli PARAS NARTTU ja se sai ensimmäisen sertinsä; ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, eikä edes muistanut jännitykseltään haukkua! Voisiko päivä paremmaksi muutua?

Voi, sillä Kalajoelta kantautui tieto, että itse ”lady of the house” Hyacint Bucket eli Cindy oli isäntänsä Jukkiksen kanssa yltänyt tokon Voittajaluokassa 1-tulokseen; 286 pistettä. Kiitos Jukkis ja Asta ja halit sinne!

Nytpä sitten valiopariskunnan Rolle-Miina pentuja odottelemaan ja tietysti myös huomenna äänestämään Eu- vaaleissa!!!!!

PS

Sain kuulla, että Onni von Sopasen kimppuun oli heidän pois lähtiessäm näyttelystä käynyt "vihainen jämtti" siis jämtlantilainen, koiran omistaja oli kuulemma vain poistiunut paikalta sanomatta mitään. Onnin perhe lupasi tehdä ilmoituksen koirasta, sellaiset ovat vaaraksi muille ja levittävät huonoa pr:ää koirista ja niiden omistajia. Valitus on tehty, odotellaan tulosta. Toivottavasti Onni ei saanut haavoja sieluunsa ja sen luottamus ja avoin mieli pysyvät !