Pennut kasvavat, tänään ne täyttävät neljä viikkoa. Ne osaavat jo varsin hanakasti syödä lisäruokaa, ensimmäiset jauhelihapullat solahtivat kurkusta alas kaikille niin nopeaan, että pelkäsin niiden tukehtuvan. Myös Rian suosima pentuvelli; broileria ja riisihiutaleita on tehnyt kauppansa, eikä velisarja edes kovin pahasti ole sotkenut itseään vellissä uimalla. Hämmästyttävän nopeasti ne ovat oppineet hallitsemaan syömisen ilot muutenkin kuin maitobaarista. Nyt on kokeiltu jo liotettuja nappuloitakin ja piimää. Masut ovat kestäneet ”tulikokeen” hyvin.

Eilen kävivät ensimmäiset pennunkatsojatkin. On aina ihanaa havaita, että pitää heti uusita pennunostajista, koen kuitenkin olevani vastuussa siitä, että pentu saa hyvän kodin. Näiden ihmisten kanssa tuntui, kuin olisimme tunteneet jo kauan, yhteinen kieli löytyi heti. Perheen tytär oli askarrellut kauniin onnittelukortin Miinalle. Hän myös hämmästyttävällä varmuudella valitsi laatikosta kaksi suosikkiaan. Molemmat olivat muuten myös minun suosikkejani. Tytöllä on koirasilmää ja pentujen käsittelytaitoa. Tuntuu kivalta saada pentu sellaiseen paikkaan. Toivottavasti he olivat pentuihin yhtä tyytyväisiä kuin minä heihin.

Tällä hetkellä muuten ei pentukauppa oikein suju, onneksi ei ole mitään kiirettä, on kesä ja pennut vielä pieniä. On aikaa odotella rauhassa kaikille sopivaa kotia. Tällä hetkellä muuten meidän rodun pentuja on myynnissä peräti kolmisenkymmentä. Narttuja monet haluavat, minullakin oli narttuja ennakkoon varattuna, jotka sitten peruuntuivat. Kuitenkin juuri tässä rodussa urokset ovat huomattavasti pehmeämpiä ja helpompia käsitellä kuin nartut, joilla on omat ”hankalat aikansa” ennen juoksua, juoksun aikana ja vielä pitkään juoksun jälkeenkin mm valeraskautena. Jos sitten vielä sattuu niin, että juoksu tulee puolen vuoden välein, ei tyttökoiran elämässä oikeastaan ole hetkeäkään ilman hormonien vaikutusta. Sitä paitsi tämä rotu on vielä niin alkukantainen, että nartut ovat varsin kiihkeästi jatkamassa sukuaan ja taistelemassa niiden puolesta. Nytkin Seita- parka joutuu olemaan maanpaossa, koska se valeraskaana halusi ryöstää Miinan pennut, eikä taas Miinalle sopinut alkuunkaan. Muutenkin Seita ja Miina ovat aina henkisesti ottamassa mittaa toisistaan ja jos pahasti sattuvat vastakkain ja toinen kiroilee, on riita valmis ja karvat saattavat pöllytä. Tosin kukaan muu meidän nartuista ei ole noin ärhäkkä kuin Miina ja Seita, joten ei sitä pitäisi kyllä yleistääkään. Silti urokset ovat kaikki huomattavasti helpompia ja niiiiiiiiin lempeitä.

Oodi tulee tänään kotiin, se ei oikein tiedä, miten suhtautua Riitan tyttären koiriin ja vahtii haukkumalla yötä myöten Kiiraa, Kiira on Amelien tyttö ja varsin tiukka täti sekin. Kiva, että Oodi tulee kotiin, saa kohta ruveta puistotädiksi veljessarjalle ulkona. Rollehan on siinä puuhassa ollut voittamaton, se jo pentuna, juuri Hollannista tultuaan, leikki lempeästi Amelien M-pentueen kanssa ja sen jälkeen Miinan N-pentujen ja vielä Seidan O-pentujen, sikäli kuin Seita antoi. Melinahan on juuri tuosta N-pentueesta ja ne ovat kuin paita ja peppu vieläkin; Rollemelina tai Melinarolle, nukkuvatkin vieretysten. Rollehan se Melinan karkumatkaltakin löysi ja sai tulemaan kotiin, Oodi ei siihen Melinaa saanut suostumaan.