Sisäinen hamsterini ei näytä kyllästyvän millään. Nyt olen hillonnut viinimarjaherkut joulupöytään. Sen lisäksi kokeilin karviaisista tehtäviä herkkuja; lihan kanssa syötävää cutneya. Siihen laitettiin paprikaa, chiliä, sipulia ja valkosipulia, limettiä sekä mausteita; karviaisia käytin muutaman litran pohjaksi ja hyvää tuli, maistuu myös paahtoleivän päällä ja säilyy jääkaapissa tai siellä maakellarissa.

Toinen onnistunut kokeilu oli vihreistä karviaisista tehtävä paahtoleivälle laitettava englantilaistyyppinen curd-tahna. Karviaisia keitettiin ja siivilöitiin ja siihen lisättiin sitruunan mehua, raakoja kananmunia ja voita (fuskasin vähän ja käytin voimariinia, anteeksi sehän pitääkin ääntää; oivariini). Jännäsin kovasti, mitä tuleman pitää, eli leikkaako raaka kananmuna (niitä oli paljon), kun se lisätään kuumaan karviaisliemeen, vaan ei, hienosti sekoittui ja sakeni. Ihanaa tahnaa. Joka säilyy vain muutamia viikkoja jääkaapissa; nimittäin kahdestakin syystä, on niin makoisaa ja vain vähän aikaa säilyvää tuoretahnaa.

Sisäisen hamsterini riemuksi löysin vielä eilisiltana uuden karviaispuskan alueelta, jolta Riittasiskoni kanssa raivasimme villiintyneitä kirsikkapuita ja löysimme mm ihanan ruusupensaan. Karviaisen takaa löysin yllättäen myös uuden mustaviinimarjapensaan. Näiden puskien tyhjennys olisi tänään ollut ohjelmassa, ellei ulkona olisi yhtäkkiä ihan oikea syysmyrsky: sataa ja tuulee, niin että aamulehden hakumatkalla sain aika monta syyttävää katsetta koirilta. Vain Seita näytti tosissaan nauttivan ja siltä se vielä nytkin haisee, että nautittu on joka ikisestä kuralätäköstä, kuralätäkköjen prinsessa kun on, samanlainen on Oodi ja Ripi Reippanenkaan ei kuralätäköitä säiky, mutta ei sentään niissä itseään ryvetä, kuten äitinsä.

Lauantaina tuli iloisia uutisia Joensuusta. Nestori Oodin velipoika siellä taas rempaisi kehässä, ollen rotunsa paras ja saaden jo kolmannen sertinsä vasta vuoden ikäisenä. Hienoa varsinkin Minskun takia. Minskulla oli aikaisemmin Siirin ja Onnimannin lapsi Jörgen Jönsson eli Jönssi, joka on vähän suuri ja jonka karva on varsinainen ongelmavyyhti. Onneksi Minsku on parturi- kampaaja, joten ammattitaitoaan on voinut käyttää hyväksi myös koiran ruokkoamisessa. Sunnuntaina Nestori oli taas kehässä ja oli siellä Jönssikin (Siirin ja Onnimannin poika) sunnuntain saaliina Nestorille EH 1 ja Jönssille H.

Jenna on Ruotsissa Walmansa ja Roopen kanssa, Roope oli lauantaina Paras uros kaksi, siellä kun on taas ollut meidän suomalaisten ”rakastama” ruotsalaiskasvattaja koirineen voittamassa ”tutulla tuomarilla”. Hieno tulos silti Roopelta, eilen oli kilpailemassa myös Walman sisaruksia (meidän Neropapan lapsia). Ommella hurautin eilen sadepäivän ratoksi keittiön sohvaan uudet tyynynpäälliset, jotka voi irrottaa ja pestä: Viisasta näin syksyä kohti mentäessä. Ihan selvästi alan ”elää” näin syksyllä ja suunnittelen uutta ilmettä myös tänne Poutapirttiin, en siis pelkästään syötävää. Seuraavana on vuorossa keittiön puusohvan korjaus ja maalaus, Oodi kun on sen puukahvoja hieman muotoillut tai nykyään varmaan sanottaisiin tuunannut.

Roope oli ollut VSP siis vastakkaisen sukupuolen paras ja Iza Foppan tytär (Amelien lapsenlapsi) Rop ja Valmakin oli saanut CK:n eli meidän erinomaista vastaavan arvosanan. Mutta eniten tänään ilahdutti Sara Amelien-tytär, joka oli Porvoossa PN 4! Kiitos kaikille kasvattien omistajille, että jaksatte harrastaa ja onnea palkituille.

Äsken paistoi jopa aurinko, vaikka pilviäkin on, nyt siis ensin aamulehden hakuun ja sitten kiiruusti hamsterina puskiin!