Huhhuh, että aika vierähtää, piti oikein katsastaa pariin kertaan, että todellakin edellinen kirjoitusteelmä oli yli kymmenen päivän takaa. Että on eläkeläisellä kiireettä. Kiirettä todella on pitänyt, valtuusto on aloittanut kokouksensa ja sen myötä ovat alkaneet myös eri lautakunnat työnsä, kuulun pariinkin lautakuntaan. Uimahalli avasi ovensa ja sielläkin olen käynyt kolmasti viikossa, on muuten taas paino hiukan tipahtanut vesijuoksussa, eipä muuta kuin muutaman nestekilon verran, hyvä kuitenkin niinkin. Ja jos tässä aktiivisena jaksaa olla viikoittain ja syödä vain pakkaseen taltioituja metsän ja puutarhanantimia, niin alkaahan niitä tuloksia pysyvämminkin näkyä.

Olen myös ollut ”luennoimassa”. Mistähän kummasta minut ovat keksineetkin? Minä luennoitsijana, ajatelkaa. No radio- ja tv- toimittajanahan sitä on saanut kuukausipalkkansa puhumisesta, eikä kokeneelta tv-toimittajalta puhe katkea, vaikka ajatus katkeaisikin. Sanoi entinenkin muuttomies minua tänne Poutapirttiin muuttaessaan, että minun kohdallani eivät Ylen rahat ainakaan ole hukkaan menneet. Eipä niin jos kerran puhumisesta on maksettu, niin onhan puhetta tullut (lue enemmänkin kuin tarpeeksi).

No niin minut siis oli pyydetty Euran kansalaisopistolle luennoimaan aiheena onnellisuus. Luento oli tarkoitettu ”vanhoille ja vireille”. Uskomattoman paljon kuulijoita siellä oli, koko iso seurakuntasali täynnä. No kerroin omasta onnellisuudestani täällä Poutapirtissä, onnellisista sattumista elämäni varrella, siitä kuinka sain työn radiosta aikanaan ihan ”vahingossa”, kuinka jouduin vahingossa Tampereelta Helsinkiin ja miten radiosta televisioon ja sattuman kautta Turun Sanomiin ja taas takaisin telkkariin, puhumattakaan siitä, miten ”jouduin” tänne Sastamalan Kiikkaan. Onnenpotkuja kyllä.

Heti kun pääsin taas leuhkimaan onnenpotkuistani, tuli takapakkia. Olin leipomassa omenapiirakkaa ja kesäkurpitsakakkua lauantain ”kohtaamisia”-tapahtumaan kehitysmaakaupalla. Uunista olin jo ehtinyt ottaa kurpitsakakun (uskomattoman hyvää), löysin ohjeen netistä. Olin laittanut seuraavaksi kypsymään piirakan ja keitin samaan aikaan kaalinkerää kääryleitä varten, kun vesijohto sanoi sopimuksensa irti.

Uusi tilanne kaupunkilaistytölle! Kaivosta loppui vesi! Hyvä syy jättää tiskit tiskaamatta, mutta ongelmallista hieman, mistä koirille vettä? Onneksi olen kerännyt sadevettä tynnyreihin, jotka ovat aika puhtaat. Nyt sitten vain vuokraisännän (oikeasti hän on emäntä) kautta miettimään, mitä tehdä. Kesä siis ilmeisesti on ollut sen verran kuiva, että ”lehdistöskän” vedenkulutuksella eivät kaivon vedet ole riittäneet. Onneksi on Sininen Unelma ja siellä on kaupungin vesijohtovesi, minulla siis on oma kaivo, josta pumppu on nostanut vedet sisälle. Niinpä sitten täytyykin lähteä veden hakuun.

Kirjoitin tuon kaiken jo eilen, sitten piti lähteä vedenhakureissulle ja uimahalliin pesulle ja suihkuun, täällä kun ei edes vessanvetovettä ollut, hampaiden pesusta puhumattakaan.

Tänään meillä sitten oli se tapahtuma Kehitysmaakaupalla, oli ihanaa puheenjohtajamme tekemää soppaa ja minun piirakkani ja kesäkurpitsakakkunikin teki kauppansa. Sillä välin vuokraemäntäni isä oli käynyt ilmaamassa putket ja tehnyt muutaman taikatempun ja vettä siis tulee taas, tosin pesukoneen käyttöä pitää rajoittaa. Pohjavedet ovat kuulemma nyt niin alhaalla, joten pitää vain toivoa runsaita syyssateita, joita muuten taitaa olla huomiseksikin luvassa, ei siis pidä sateista valittaa, niiden määrä kun näyttää suoraan vaikuttavan myös pohjavesien korkeuteen ja sitä kautta Poutapirtin vedenjakeluun. Oli muuten aika terveellistä havaita, mihin kaikkeen sitä vettä tarvitsisi, silloin kun sitä ei tule. Siis senkin uhalla, että Neropappa minua inhoaa ja Siiri-mummi siirtyy sisävessan käyttäjäksi, jos liikaa sataa, sanon, etrtä antaa sataa.