Kova pakkanen ei näköjään näitä koria pelottanut, Ripi Reippanen tosin hiukan nostelee jalkojaan, kun jää seisomaan, mutta Quibus painelee tuulen lailla Reinon kanssa, käy välillä kiusaamassa Manua ja Rollea, mutta useimmiten juoksee metsässä mäkiä ylös ja alas innoissaan. Mauno ja Rolle myös seikkailevat (siekailevat, kuten Laura-tyttäreni pienenä sanoi). Pakkaset ovat hieman hellittäneet, mutta onneksi pakkasen puolella vielä ollaan ja lumi pysyy maassa. Karvajalat pysyvät ihanan puhtaina, eikä pakkaslumi tartu paakuiksi turkkiin.
Viime lauantaina vietettiin pikkujoulua Sinisessä Unelmassa. Kaikki kolme sisarusta ja Riitan ja Leenan ukot tietenkin myös. Seitsemän koiraa yhteensä Sinisen Unelman sakki ja tämä meikämuijan nelikko, on siinä rytmiryhmää kerrakseen, vaikka tämän joulun vietosta Siiri, Nero ja Miina puuttuvatkin. Sinisen Unelman paras puoli on koirien kannalta sen iso piha, missä on lääniä juosta ja telmiä. Quibus ja Reino ovat kehittäneet aivan omat kuurupiilonsa. Ne kiertävät isoa pensasta ja maastoutuvat taitavasti aina pensaa eri puolille! Ihanaa katsella sitä riemua kun ne törmäävät toisiinsa kun hiipivät tarkistamaan, missä kaveri luuraa! Kevyesti kuten lentävän hollantilaisen kuuluukin, ne toisensa tavatessaan leikkivät pelästynyttä, hyppäävät ilmaan ja kääntyvät pakenemaan toiseen suuntaan. Sama kuurupiilo jatkuu vaikka kuinka kauan!
Aamulehden pääkirjoitussivulla kerrottiin amerikkalaisen koirien käyttäytymistä tutkineen professorin todenneen, että sängyssä omistajansa kanssa nukkuva koira on tasapainoisempi kuin koira, jolta on pääsy sänkyyn ja jopa makuuhuoneeseen kielletty. Proffan mukaan koiran psyykelle on hyväksi, että se saa nukkua laumansa kanssa samassa paikassa, siis sängyssä!
Meidän neljästä Quibus on omaksunut sängyn muutenkin leikkipaikakseen, johtunee varmaan Hollannin pienistä tiloista, siellähän makuuhuone oli yhtä kuin iso sänky ja sen jalkopäässä vaatteille varattu syvennyt ja sängyn sivulla kapea kaistale pikkupöytää varten. Siihenkin mahtui vain pieni yölamppu! Makuuhuone oli siis Quibukselle leikkikenttä, sinne se vei salaiset luunsa ja lelunsa, kuten mm sen kamalan jalkapalloankan, joka vinkui kuin tukehtuva ankka. Niinpä se nytkin, vaikka makkarissa on tilaa jopa vuodesohvalle ja isolle kirjoituspöydälle, on ottanut sängyn omaksi leikkikehäkseen. Ei riitä, että se nukkuu siellä, sen kanssa nukkuvat milloin entinen kenkäriepu, puoliksi kaluttu luu ja muutama pureskeltu maitopurkki. Kyseinen rekvisiitta siis nukkuu myös minun kanssani, lienevät tuon amerikkalaistutkimuksen mukaan siis tasapainoisia leluja ja roskia nekin.
Kukaan muu koiristani ei nuku koko yötä sängyssä, Amelie-Sofie tulee Ripin kanssa aamuyöstä, varsinkin silloin kun on käyty jostain syystä yöpissalla, mutta Seita aika harvoin, sen paikka on sängyn alla, se siis tavallaan nukkuu kanssani samassa paikassa, käytännössä minun allani kun muut nukkuvat vieressäni Tuntuu, että ne ovat ottaneet uuden kotinsa ikiomakseen, eivät enää juuri edes hauku naapurista kuuluvia ääniä. Lenkille lähtiessä Amelie-Sofie kertoo koko seutukunnalle, että kuningatar on tullut ulos ja muistaa kummasti päästää ison älämölön jokaisen talon kohdalla, missä olemme nähneet tai kuulleet koiran. Amelie-mummu on aina keskustellut haukkumalla, eikä se siitä tavastaan pääse, vaikka ikä jo painaa.
Joulua valmistellaan yhdessä koirien kanssa , olen virittänyt Rian tekemän joulukranssin valoineen keittiön ikkunaan ja vanhaan lahjaksi saatuun muovikuuseen ostin 80;n jouluvalon sarjan, se valaisee koko pihan ja näkyy kauaksi vastapäisille naapureillekin. Olen jouluihminen, rakastan rauhallisesti tehtyjä valmisteluja. Nyt on jo pakkasessa imelletty perunalaatikko ja lanttulaatikko. Niitä maisteltiin jo pikkujouluissa Sinisessä Unelmassa. Uudessa kodissani on ihana iso varaava takka, sillä lämmittäminen ja kynttilät luovat ihan oikean joulun tunnun.
