Vajaan kahden viikon kuluttua meillä pitäisi alkaa tapahtua. Quibuksen masu on kasvanut aivan valtavasti, en muista, että äitinsä Seita tai Amelie-mummu (pentueen isän Roopen kautta) olisi ollut noin pullea vielä runsaat 10 päivää ennen synnytystä.

Mutta Quibus onkin ensisynnyttäjä ja lääkäri oli ultrassa laskevinaan seitsemän pentua, ellei enemmänkin. Amelie sai ensi laakista (siinä syntyi tuleva isä Roopekin) heti kymmenen vauvelia, Seita, Quibuksen äiti sai ensi kerralla kuusi, seuraavalla seitsemän, sitten kahdeksan ja viimeiseksi yhdeksän. Eli se pani joka kerralla yhden paremmaksi. Toivottavasti Kviipperä, Kviippeli, Vimpula, mitä nimiä siitä käytetäänkin ei seuraa äitinsä mallia. No enpä ole vielä edes päättänyt, jatkanko sen kanssa pentujen lisäämistä tähän maailmaan. Quibus on kyllä rungoltaan hieman kapeampi kuin äitinsä, joten tavallaan ei ole ihme, että pennut alkavat sivukuvassa näkyä ja tuntua. Kyllä Seitakin leveni juoksujen myötä, niin kuin Siiri ja Ameliekin

Tällä hetkellä pentutarjonta rodussa on melkoinen, uusia kasvattajia tulee koko ajan lisää, ja vaikka vanhat luopuvat tai lopettelevat pikkuhiljaa, on pentutarjonta tänä vuonna melko runsasta, noin sata pentua vuodessa. Viime vuonna jäätiin vähän alle, muutama astutettu jäi tyhjäksi, mutta nyt tuntuu sadan luku ylittyvän. Toivoa vain sopii, että kaikki syntyvät pennut saavat rakastavat ja harrastavat kodit.

Nyt on kaivettu pentulaatikko kellarikomerosta. Ja miten sattuikin, sehän tietysti oli komeron perimmäisellä takaseinällä, samoin kuin pentualustat, lämpöpullot ja pentujen lelut, tiiviisti suljetuissa laatikoissaan. Komeroon on sen jälkeen kertynyt kattoon saakka tavaraa, näyttelyteltta, häkit, vetoalustat, muutama tosi iso pahvilaatikko pokaaleita. Niitäkin on kummasti kertynyt, vaikka olen jakanut kahteenkin eri mätsäriin laatikkokaupalla pokaaleja kaikille sijoittuneille. Tietysti komerossa on ängettynä kattoon saakka kaikkea tosi tarpeellista tavaraa, jota ei millään voi heittää pois. Josko sitä sattuisi joskus tarvitsemaan. Niin ja myöntäkää pois, heti kun olette jonkin tavaran tarpeettomana heittäneet tai antaneet pois, löytyy jo seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavalla viikolla syy, miksi sitä olisikin tarvittu juuri nyt ja tähän hätään heti!

Niin ja olihan siellä komerossa myös talvikengät ja vaatteet omissa laatikoissaan ja pusseissaan. Sitä en ymmärrä, miksi oli täytynyt säilyttää vanha kulahtanut petikin, joka ilman laatikkoa oli varmaan houkutellut hiiretkin repimään pesän täytettä petistä, onneksi ei pesää sentään olut tehty meidän komeroon, kyllä ne aina sisälle lämpimään yrittävät, meidän kellarikomero on kylmä, eikä siksi niinkään houkutteleva. Ei houkuttele kyllä siellä säilytettyjen alustojen tuoksukaan, kostea ja kylmä haisee pahalle. Niinpä meillä nyt pyörii pesukone ja tuleva pentujenvaramamma katselee taivaalle siinä toivossa, että vielä saisi aurinkohoitoa alustoille ja kuivumaan ripustetulle pentumobilille. Kaikki pentulelutkin ovat säilyneet laatikoissaan, jos ne olisivat olleet rytmiryhmäni käsittelyssä tämän kaksi ja puoli vuotta, niistä ei olisi enää muistoakaan jäljellä.

Hyvin ovat säilyneet myös kuumavesipullot, jotka toimittavat syntymän jälkeen varamamman roolia karhuherra Baddingtoniksi naamioituneena, toinen on keltainan A-A-ankka, takapuolivankka. Sillä alkaa olla historiallista arvoa, se on tullut lahjana Hakamon Tanjalta tiibetinterrierikasvattajalta ensimmäiselle schapendoes-pentueelleni kesäkuussa 2001, siis yli 11 vuotta sitten. Toimii silti! Sen sijaan aika kulahtanut ja historian syömä on vanhoista farkuistani ja farkkuhameesta tekemäni kantokassi, jonka tein kun schapendoes vielä oli vain kaukaisena haaveena. Kassi tehtiin tyttäreni Lauralle, joka matkusti bichon frise Pumpulin kanssa Kuopioon lentokoneella. Ei taitaisi enää lentoyhtiölle kelvata, mutta täällä matalalentohuushollissa se toimii lämpöpullojen kanssa pentujen pesänä kun äiti ponnistaa uutta vauvaa. On sillä kuljetettu kotiin muutaman pentue keisarinleikkauksestakin. Toivottavasti nyt onnistuu synnytys kotona. Seita jouduttiin leikkaamaan kun ensimmäinen pentu oli poikittain kanavassa, eikä Seita jaksanut sitä ponnistaa ulos, Seidan toinen oli pakkokin leikata, koska kohtu alkoi revetä, myös Miinan toinen pentue on leikattu polttoheikkouden takia. Miinan ensimmäiset syntyivät aika vauhdikkaasti myös. Ensimmäinen syntyi kotona, mutta kun poltot heikkenivät ja Miina väsyi kun oli toista vuorokautta läähätellyt ja lämpö heitellyt , lähdettiin klinikalle. Minä ajoin ja Riitta istui Miinan kanssa takana, ensimäinen vauveli oli kantokassissa turvassa ja toinen syntyi Roismalan liikenneympyrässä Riitan käteen. Klinikalla sitten röntkattiin ja todettiin, että vielä on lapsia tulossa. Yksi tyttö siinä menetettiin, syntyi kuolleena, mutta Minnan ykkösjoukkue oli terhakkaa. Lämmöllä ajattelen, miten Miina leikki lastensa kanssa, tavalla mitä en kenelläkään muulla ollut nähnyt niin selvästi. Miina oli kuin itse lapsi hänkin kun leikki Jipun, Melinan ja muiden kanssa.

Toivottavasti Quibuksella menee hyvin ja vauvat saavat syntyä täällä makuuhuoneessani. Valmistelut ovat jo kiihkeät, pesukone pyörii ja masu kasvaa. Ja monen monta jännittävää, surullista ja ihanaa muistoa tulee mieleen edellisistä mammakoirista. Pian nähdään Quibuksen ominaisuudet, onneksi schapendoes on yleensä hyvä äiti ja tuleva mammakoirani on jo kaksi ja puolivuotias, kun hänen äitinsä oli vuotta nuorempi ensimmäisen pentueensa syntyessä.