Tänään on tiistai ja Benten vauvojen odotuksen 58. vuorokausi.  Lämpö ei vieläkään ole laskenut alle 37:n asteen, niinkuin sen pitää, jotta synnytys käynnistyisi. No hyvä se vaan on, näinä viimeisinä päivinähän pennut kasvavat eniten ja saavat päivä päivältä paremmat mahdollisuudet selviytyä ja pärjätä täällä kylmässä ja kovassa maailmassa vielä senkin jälkeen kun pentulaatikon seinät on aukaistu ja edessä on suuri maailma.

Bente on iloinen ja rauhallinen ja nukkuu paljon. Bente on sijoituskoirani, joka on saanut nimensä hollantilaisen isoäitinsä mukaan. Benten isä Onnimanni on kolmas Hollannin tuontikoirani. Benten äiti Siiri asuu täällä luonani ja on kovinkin tärkeänä isoäidin roolistaan. Bente asuu Järvenpäässä, mutta on ollut aina juoksuaikoinaan luonani, joten talo on sille tuttu ja koirani myös. Saa nähdä, mitä vanhat rouvat Siiri ja Amelie-Sofie sanovat, niillä kun molemmilla on ollut paritkin pentueet. Kun nuori rouva Seita sai ensimmäisen pentueensa, se istui pentulaatikossa kauniit valkoiset hampaansa jatkuvasti esittelyssä "vanhoille rouville" ja ne kunnioittivat sen päätöstä, vaikka niitä kamalasti kiinnostikin tulla laskemaan pentulaatikon sisältöä.Nyt on myös Riitu eli pieni Riips-Raaps, joka Amelien pentujen syntyessä oli vasta puoli vuotias, ja loistava puistotäti kesäpennuille pihalla. Saapas nähda, vieläkö sen lastenhoitajan ominaisuudet ovat tallella ja päästääkö Bente muita lähellekään.

Seita päästi vain "lankomiehensä" Manun katsomaan syntyneitä velipojan vauvoja. Manu oli kauhuissaan, juoksi olohuoneeseen ja oksensi, eli periaatteessa se toimi samoin kuin isät laitoksellla, hermoilevat ja jopa voivat pahoin. Benten isä Onnimanni puolestaan meni pentulaatikkoon tulevan äidin kanssa kun synnytys alkoi. Siellä tämä moderni isä läähätteli yhdessä äitikoiran kanssa tosi tehokkaasti.Nyt ei ole mahdollista isäkoiran olla synnytyksessä, se kun asustaa Ruotsissa ja toimii siellä tehokkaasti kodinturvajoukkojen vartiokoirana merivoimien koulutuksessa. Kunniakas ja rohkea, kuten isien kuuluukin.