60 vuorokausi kääntymässä illaksi ja pikkumuija senkun pyöristyy.Välillä olen ihan varma, että nyt se synnyttää. läähättää minusta juuri siihen malliin, mutta kun työnnän mittarin pikkupeppuun, se katsoo minua sen näköisenä, että taas on väärä hälytys ja justiinhan sä otit lämmön, Oikeassahan se on, eipä se ole piiruakaan heilahtanut suuntaan tai toiseen,

Välillä tuntuu, että se osaa käyttää tilaansa hyödyksi kuten naiset yleensä raskauttaan. Se suorastaan huijaa mua. Ainakin kun pitäisi mennä ulos pissalle, niin silloin se katsoo silmiin ja läähättää. Eihän sen raukan tarvitse ulos lähteä kun on niiiiiiiiiin raskaana. Ei tietenkään, mamman pikkukullan tarvitse. Tunnen olevani suorastaan roisto. Voi mitä me olemme Sinulle tehneet, kun panimme masusi tuohon tilaan, pikku ressu, lepää siinä vaan. Eihän sinun tarvitse ulos pimeään ja sateeseen mennä, et varmaan jaksaisikaan, ressu!

Niinpä, niin ja sillävälin kun Benten äiti Siiri, sen hollantilainen sukulaistäti, joka oikeasti on ei Amalia-armas vaan paremminkin Amalia-Karmas-karmaseva, sen täti Seita, joka on Benten isän Onnimannin siskopuoli Hollannista ja Seidan ujo pikkulikkakoira Riips-Raaps pakotetaan uhkailuin ja puoliksi raastaen ulos pissalle, jää pikku-Bente makaamaan masu ympärilleen levinneenä kuin keväinen perunasäkki täynnä mukuloita, joiden olisi jo pitänyt itää, mutta kun ei. Ja kun palaan ulkoa, on Bente häipynyt makuupaikaltaan, eteisen matolla on epäilyttävän märkä läntti, joka ei taatusti ole voinut katosta tippua siihen juuri äsken. Samoin on häipynyt keittiön pöydältä iso palanen jauhelihaa, joka piti panna koirapuuroon. Mutta eihän se ole voinut Benten masuun edes mahtua, sehän on aivan täynnä vauvoja ja täynnä varsinkin silloin kun on tylsän ja raskaanaolevalle terveellisen ruoan aika.