No nyt on nauhoitukset tehty pariksi viikoksi eteenpäin Sunnuntaivekkarin osalta ja vauvojen odotus vain jatkuu. Nyt alkaa jännitys tiivistyä ja aika täyttyä. Bentelle ei koko päivänä ole kelvannut ruoka, ei sittenkään, vaikka lisäsin herkkuja;  jauhelihaa (paistisellaista prinsessalle), kermaviiliä ja munankeltuaista ja piilotin terveellisen, ravitsevan, mutta tietysti koiran silmäänkin tylsän värisen raskausajan ruoan punaisena hohtavan jauhelihan alle. Menin vielä niin pitkälle, että vaihdoin tavallisen Ikeasta halvalla ostetun syöttölusikankin isoäidin perintölusikkaan, ihan hopeiseen. Vaan eipä maistunut.

No se on tietysti sen merkki, että masu on niin täynnä vauvoista. Niin hämmästyttävä on luontokappale, jopa ensikertalainen ja nuori koira (Bente ei ole vielä kolmea vuotta), että se  osaa lopettaa syömisen, tyhjentää suolensa ja pitää näin huolta siitä, että pesä pysyy syntymän aikana siistinä. Nyt vain kärsivällisyyttä ja muutaman päivän sisään meillä ihan varmasti on pentulaatikossa kitinää ja elämää. 61 vuorokautta astutuksesta ei vielä ole paljon. Viimeisinä päivinä vauvat vain kasvavat ja vahvistuvat, mikä on hyvä. Niiden normaalipaino syntyessä on 200-300 grammaa: Onpa meidän laatikossakin isompia nähty, pentujen isä Foppakin painoi syntyessään 373 grammaa, ei siis mikään rääpäle, eikä ole sitä nytkään, vaikka ruotsalaiseksi rupesikin. Foppan nimi muuten on rekisterikirjassa Buffing Fievel The First, mutta kun se muutti Ruotsiin, antoivat sille nimeksi Foppa, kuuluisan jääkiekkoilijan Peter Forsbergin mukaan. Minusta ja meidän Bentestäkin meidän Foppa kuitenkin on parempi isäksi kuin se ruotsalainen kaksijalkainen karvanaama, niin ja kyllä meidän Foppapappa on kauniimpikin ja maalin sekin osasi tehdä, tai itse asiassa monta täysosumaa. Voittais varmaan Ruotsinkin!