Takana on jo aika monta "sängystä heti ylös"-yötä. Ensimmäiset valvotut kuluivat synnytyksen alkamisen odotteluun. Pienimmästäkin läähätyksestä hyppäsin ylös valmiina aloittamaan kätilönä. Siinä meni kolme yötä, synnytykseen vielä yksi yö ja nyt juoksuharjoitukset sängystä pentulaatikolle jatkuvat kolmatta yötä. Uskomatonta, miten herkille sitä menee valvomisesta. En pysty lukemaan ansiokkaita oppaita pentujen syntymisestä, emon hoidosta, enkä varsinkaan vaaroista. Uskomaton määrä erilaisia kuolemanvakavia vaaroja ja tauteja vaanii sekä pentuja, että emoa, on kohtu- ja nisätulehdusta ja kalkkishokkia. Kun olet lukenut kirjaa, käy varmasti kuten itsellesikin lääkärikirjaa lukiessa. KAIKKI SIINÄ KERROTUT TAUDIT OVAT SINUSSA. Ja väsyneenä sitä sitten karauttaa pentulaatikolle sydän kurkussa valmiina kohtaamaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat katastrofit. Ja kun sitten näkee emon ja kuusi suloista pentua, huomaa kitinän olleenkin vain "unilaulua", niin uskomaton hellyys täyttää sydämen ja taas on valmis nousemaan vaikka jo minuutin päästä sängystään katsoakseen uudelleen idylliä laatikossa.

Voiko olla mitään hellyttävämpää kuin 10 senttinen pikkupentu rentona selällään makaamassa emon karvoissa. Sen pikku pullomasu leviää molemmille puolille, sen korvat ovat vielä kiinni ja sojottavat ylöspäin kuin pikkuisen marsilaisen antennit ja silmät ovat vielä tiukasti kiinni. Pentu ynisee tyytyväisenä kun emo pesee sitä uskomattoman huolellisesti. Nyt kun olen jo eläkeiässä ja omat lapset ovat lentäneet pois pesästä, voin ihan vilpittömästi sanoa, että koirat ovat pelastaneet minut ja säästäneet omat aikuiset lapseni monelta. Päiväni täyttyvät tästä harrastuksesta, enkä koko aikaa istu puhelimessa moittimassa omia mukuloitani siitä, että taaskaan ei ole äidille soitettu, puhumattakaan, että olisi käyty katsomassa.

Tämä pentue on muuten hämmästyttävän tasainen. Kaikki ovat saman kokoisia, on kolme mustaa ja kolme musta-valkoista. On kolme narttua ja kolme urosta. Kohta alkavat luonteetkin erottua. Jo nyt näyttää siltä, että kolmella on isänsä räväkämpi luonne, IsäFoppa on energinen puuhastelija, joka rakastaa koko maailmaa syli auki ja tyyliin;" hei, ohoi Jungman Jansson". Foppan kunniaksi laatikossa sen niminen ja saman luonteinenkin kaveri jo nyt ryömii tomerana emon nisälle. Kaksi muuta poikaa tuntuvat ainakin vielä olevan harkitsevaisempia. Jääkiekkoilijapojat Jaromir Jagr ja Jörgen Jönsson tuntuvat enemmänkin ensin katsovan, missä maali on ja sitten vasta menoksi.

Sain muuten noista jääkiekkoilijoiden nimistä tuntemattomalta mailin: Hän varoitti ruotsiksi minua nimittämästä KOSKAAN, MILLOINKAAN  yhtään pentua Mats Sundinin mukaan. Se kaveri kun kuulemma on tehnyt ihan liikaa maaleja Ruotsin joukkueessa Suomea vastaan. Pannaan muistiin kun on M-pentueen vuoro syntyä. Monet kasvattajathan nimeävät pentunsa aakkosten mukaan. Kun näkee nimen alkukirjaimen tietää mistä pentueesta pentu on, ja usea vanhempi kasvattaja muistaa myös vanhempien nimet. Hyvän pennun esimerkiksi näyttelykehässä nähtyään, katsoo kokenut kasvattaja heti vanhempien nimet. Näin saa selville hyviä periyttäjiä myös jatkojalostusta ajatellen.

 Mutta nyt laatikolle ihailemaan, nauttimaan ja rakastamaan sydämen pohjasta ja saamaan vilpitöntä vastarakkautta.