Tämä joulu on poikennut kaikista edellisistä. Jouluaattona olin töissä viimeistä kertaa televisiossa. Aikaisemmin olen ollut tuottajana mm "Suomen Turku julistaa joulurauhan"- lähetyksessä, mutta sen ovat aina käyneet ammattilaiset lähettämässä suorana Turusta. Tänä jouluna minua oli pyydetty mukaan Hyvän Joulun terveiset-lähetykseen. Tämä oli siis ihan ensimmäinen työpäiväni juuri jouluaattona ja samalla viimeinen työpäiväni koko Yleisradiossa. Ensimmäisen juttuni tein radioon lähes 42 vuotta sitten, joten oli korkea aika jättää jäähyväiset. Monen mielestä se aika olisi ollut jo kauan sitten, josko sen olisi pitänyt koskaan alkaakaan..<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ylikoulutettu koiranhoitajasisareni lähti alkuviikosta Tampereelle valmistelemaan omaa jouluaan ja töihin lasten syöpäosastolle. Toinen sisareni, jolla myös on hoitajan koulutus, tuli tilalle. Hyvä niin, sillä tunnustan, etten milloinkaan aikaisemmin ole jännittänyt tv-lähetystä niin kuin nyt. Olen ikivanha, ruma, lihava ja ryppyinen kuin kaappiin viime joulusta unohtunut rusina. Taitavat tytötkään tv-maskissa eivät tuntien työskentelyn jälkeenkään ihmeitä voi tehdä.

Siksi oli ihanaa, että sisareni tuli koirien ja talon vahdiksi, koska minun jouluinen työpäiväni kesti koko aattopäivän. Ei siis tarvinnut jännittää, miten pennut ja koirani pärjäisivät ja miten ne reagoisivat siellä yksinään, jos vaikka joulupukki olisi piipahtanut tuomaan minulle risuja, joita tuhmat lapset saavat lahjojen sijasta. Sisareni hoiti talon ja koirat, kuori perunat, lämmitti saunan ja laatikot, kattoi joulupöydän meidän istua ja syödä jouluateria kun kotiuduin. Hieno lahja.

Joulupäivänä tulivat pitkän matkan takaa Jönssi-pennun uudet, ihanat, nuoret ostajat. He toivat koirille lahjoja ja minulle kauniin, lämmittävän lahjan ja isännän itsetekemää sinappia. Toivottavasti he pitivät Jönssistä yhtä paljon kuin minä pidin heistä. Joulupäivänä kävivät myös Benten Outimamma ja kaksoset ja hekin toivat lahjoja. Joulupäivänä tulivat myös poikani ja tyttäreni, jolla on kolme koiraa ja ihana avomies, jota minun koirani suorastaan palvovat, vakkei hänellä aiemmin ole ollut kokemusta koirista. Koirille ei voi valehdella ja teeskennellä muka pitävänsä niistä. Siispä tyttäreni avomies ja Jönssin uudet omistajat saivat kaikki diplomihyväksynnän koiriltani, heidän tunteensa todettiin aidoksi pitämiseksi. Jönssikin pussasi uuden perheensä melkein pyörryksiin.

Lahjoja siis kuitenkin tuli myös minulle, vaikken ole ollut yhtään kiltti. Tosin pikku huomautuksena taisin saada risujen sijasta rangaistuksena pestäväksi parit kakkapyllyt karvoineen päivineen Ujo pentujen serkkulikka Riitu oli masu sekaisin pelkästä lahjapapereiden repimisestä ja niiden syömisestä. Pentujen isoisän isä Nero sensijaan sekoitti mahansa tyypilliseen miesten tapaan ahmimalla herkkuaan graavia lohta yhdessa perunalaatikon, kinkun, kalkkunan ja herneiden kanssa. Snapsia se ei sentään huolinut, mutta siitä huolimatta silläkin oli "pakki" aika sekaisin ja pepunpesun paikka. Niin, että joulun tuoksujen lisäksi täällä tuoksui muukin. Mutta eihän tämä koiramainen elämä normaalia ole milloinkaan..........

Pennut täyttivät eilen kuukauden ja heiltä sain joululahjaksi melkein seitsemän tunnin yöunen.

Nyt olemme olleet isojen kanssa perinteisellä Tapaninpäivän ajelulla lähimetsässä, missä isoäiti-anoppi Amelie saa lentää vapaasti kilometrin mihin suuntaan haluaa ja Bentekin saa juosta vapaana nuoruuden innolla ilman vauvojen vahtimista. Ensi viikolla Bente pääsee omaan kotiins kokonaan Outin ja lasten koirana. Heidän ikävöintinsä loppuu ja minun alkaa.