Benten isä Onnimanni on syntynyt Hollannissa. Onnimannin äiti Bente on antanut nimensä tällle pojantyttärelleen; Echo Bente eli Benten kaiku. Mummi Bente on myös toisen tuontikoirani Seidan äiti. Seita on teräväluonteinen tyttö, mutta Onnimannissta voisi ihan hyvin omintunnoin sanoa, että se on "hyväntahtoinen hölmö". Oikeastaan niin voisi sanoa Bentestäkin, paitsi että se ei ole hölmö. Kuka nyt edes kehtaisi nykyisinä tasa-arvon aikoina sanoa naiskoiraa tyhmäksi tai hölmöksi. Bente on "cool", siis rauhallinen ja "hiljaa hyvä tulee"-tyyppiä, niin sen pennutkin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta isä Onnimannista piti puhua. Olkoon vaan hölmö tai hömppäpömppä. Mutta lammaskoira, joka on myös "viimeisen päälle hyvä"  metsästyskoira se kuitenkin on. Onnimanni asuu ystäväni ja kennelkaverini Trasselin Anitan luona Tampereen Aitolahden Palon kylällä.

Tapahtuipa Palon kylällä kesällä hirvikolari. jossa hirvi loukkaantui vakavasti jalkaan. Se pääsi pakenemaan metsään, eivätkä metsästäjät kolmen kuukauden ahkeran "jaagauksen" jälkeenkään onnistuneet sitä löytämään. No, olivat jo sitä mieltä, että hirvi on mennyt jonnekin loukkoon kuolemaan itsekseen, kunnes meidän Onnimanni  yhytti sen.

Anita kertoi kuulleensa selvästi koiran "seisonta haukun", siis haukun, jolla se ilmaisee löytäneensä riistaa. Kun Anita riensi paikalle, hän näki Onnimannin ja tyttölaumansa; Pimun, Tärpätin ja Klaaran haukkumassa juuri sen samaisen kolarissa pahasti jalkansa loukanneen hirven ympärillä. Hirviparka oli tosi huonossa kunnossa ja sen haavoittunut jalka oli lähes irti.

Anita soitti metsästysseuran puheenjohtajalle ja antoi koordinaatit, missäpäin metsää hirvi on. Metsästäjä lupasi tulla, kunhan olisi ensin käynyt kotona vaihtamassa vaatteet ja hakemassa aseen. "Pidättele sitä nyt tunnin verran koirinesi siellä samalla paikalla, niin tulen tuulen alta", hän sanoi. Herraisä, pidättele nyt tunti paimenkoiraa, jolla ei pitäisi olla metsästysvaistoa tippaakaan, ajatteli Anita.  Ja niinhän siinä kävi, että akat kyllästyivät ja lähtivät kotiin. Mutta Onnimanni jäi. Seisoi yli tunnin ja vielä haukkui metsästäjälle merkiksi, missä on.

Kun viimein laukaus kuului tuulen alta ja hirvi kaatui kuolleena maahan, kiirehti Onnimanni ennen metsästäjää saaliin luo. Pani etutassunsa hirven kyljen päälle, katsoi metsämiestä silmiin, jotta "tämähän sitten on minun saaliini!"

Ai että mitenkä tarina sitten päättyi? Jonkun ajan päästä metsämiesten porukka ajoi Onnimannin pihaan traktorin etukuormaajan kauha täynnä hirven luita. Ja se metsästysreissu päättyi siihen, että Onnimannilta vedettiin lähes parilla sadalla eurolla hirven luun purennassa haljennut takahammas.. Schapendoes siis pysyköön paimenena. "mettäkoiraksi" siitä ei ole, jos joka saaliista menee hammas.