Pennun ostajat kävivät eilen valitsemassa kahdesta mustasta tytöstä omaansa. Tämän kasvatustyön ihanimpia asioita on nähdä pennunostajien ilo ja innostus uudesta perheenjäsenestä. Mutta samalla iskee ahdistus, mitä jos minun kasvattini eivät olekaan yrityksistäni huolimatta hyviä. Olen yrittänyt parastani, valinnut terveet ja tervepäiset vanhemmat, hoitanut "viimeisen päälle" ja parhaan tietämykseni mukaan pentujen odottavaa emoa, eikä silti koskaan tiedä, mikä lopputulos on.Olisipa tämä kasvatustyö niin helppoa, että panisi vaan geenit riviin, valitsisi parhaat ja pistäisi huonommat sivuun. Vaan kun ei. Ja sitäpaitsi myös pennunostajat vaikuttavat siihen, millainen pennusta kasvaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta eilen oli taas juhlahetki tässä kasvatustyössä. Kävi nelihenkinen perhe ja valitsi Jinnen. Schapendoes rakastaa lapsia ja ansaitsee siis myös "lapsellisia" jäseniä omaan laumaansa. Nämä eiliset upeasti pentujen kanssa käyttäytyvät lapset, Onni ja Emma seisoivat laatikon vieressä ja erikoisesti Onnin silmissä oli niin suurta iloa ja innostusta, että taas tuli vesi silmiin, siis onnesta!

Toinen iloinen näytelmä näytellään huomenna,  jouluaattona salaisessa paikassa. En uskalla paikkakuntaa sanoa, koska jos sen näytelmän lapset tänään lukisivat sivuiltani, mitä pukki heille tuo valokuvien ja koiratavaroiden muodossa ja myöhemmin nelijalkaisena pusumoottorina, salaisuus paljastuisi. Sellaisena joulupukin apurina on ihana toimia. Ihan oikea joulunhenki laskeutuu kinkun ja lanttulaatikon tuoksun lisäksi ihan sydämeen saakka koska pentuni ovat saamassa aitoa rakkautta.

Pennut täyttävät tänään neljä viikkoa. Sen ja uuden kodin kunniaksi esikoispentu, ensimmäisenä syntynyt isoäiti Amelien lempilapsi Jinne Amelie suoritti juhlakierroksen yöllä. Pentulaatikossa on pyöreä kolo emon laatikkoon menon helpottamiseksi. Hovipuuseppäni Kimmo on taitavasti sahannut aukon niin, että irtisahattu osa on hienoksi hiottuna helppo laittaa aukon peitoksi, etteivät pennut lähde omille reissuilleen.

Mutta vielä tähän saakka aukko on ollut auki. Siitä Jinne Amelie lähti pennuista ensimmäisenä seikkailulle isoon maailmaan. Kun menin yöllä laatikolle, se uteliaana kierteli laatikkoa, mutta ei itkenyt yhtään. Äiti Bente kiljui pentuaidan takana ja yritti saada minut pelastamaan pennun takaisin laatikkoon. Näin selvästi, miten isoäitiAmelie hymyili taka-alalla ja nautti ja kannusti JinneAmelieta aina vaan pitemmälle oudossa huoneessa laatikon ulkopuolella. Ameliella nimittäin on sama tapa kuin äidillään Jinnellä Hollannisssa. Kun nämä molemmat esiäidit pääsevät autolla metsäreissulle, ne ryntäävät tuhatta ja sataa auton oven avautuessa ja juoksevat vähintäänkin puoli kilometriä ilmassa, kääntyvät ympäri ja laskeutuvat maan tasolle vasta autolle palattuaan. Ne nauttivat vauhdista ja irtiotoista.

Tämän ominaisuuden Ameliemummi selvästi näki pikku mustiaisessa Jinnessä. Ameliesta Bente on aina ollut "flegu" hitaamman puoleinen ja melkein ylirauhallinen kuten isänsä Onnimannikin. Vaan pikku lapsenlapsessa oli potkua neliviikkoissyntymäpäivän kunniaksi. Juhlimme Amelien kanssa myös sitä, että uusilta Jinnen omistajilta tuli sähköpostia. He pitävät pennulla Jinne nimen. Siitä riemuitsee Amelien lisäksi myös isoäidin äiti Jinne ja kasvattajansa Ria van Doorsten Smit Hollannissa. Jinnessä nimittäin on potkua!