Tämän joulun lahja tuli pentulaatikon sakilta jo hieman etuajassa. Ne nimittäin vetelivät lähestyvän joulun kunniaksi ensimmäisen kerran yli kuuden tunnin yöunet. Ihminen on siitä merkillinen olento, ettei sille oikein mikään kelpaa. Kun pennut vaativat ruokaa aluksi tunnin ja sitten parin tunnin välein, niin sitä haikeana odottaa aikaa, jolloin syöttöväli pitenee melkein oikeaksi yöksi. Mutta sitten kun se sen tekee, ihminen (lue siis; minä) ramppaa laatikolla tunnin välein varmistamassa, etteivät pennut vain ole yhtäkkiä kuolleet vaikka johonkin salaperäiseen tautiin, tai jostain merkillisestä syystä hävineet kuin tuhka tuuleen koko laatikosta. Tänä jouluna ovat pennut olleet pääosassa ja olen tietoisesti yrittänyt karistaa kaiken turhan jouluhössötyksen pois, mutta olen näköjään siirtänyt jouluhuolehtimisen pentulaatikon ympärille. 

Viimeisetkin lumet hävisivät yöllä ja maa on nyt musta ja kaikkea muuta kuin jouluinen. Mutta tähtitaivas on uskomaton. Täällä maalla on monen mielestä pimeää ja jopa pelottavaa. Ikäni kaupungissa asuneena väitän, että siellä sitä pelättävää on runsain mitoin enemmän kuin täällä. Ja täällä tähtitaivas on uskomaton, sellaista ei kaupungissa näe. Kaupungin valot, varsinkin juuri joulunaikaan, himmentävät tähtitaivaan lähes olematttomaksi. Mutta täällä maalla noille pikku taivaanlampuille on kunnon tausta, suuri joulun "valaistusmestari" on taitavasti osannut jättää taustan sopivan tummaksi joulun tähtien tuikkia. Se sama tuike muuten löytyy pentulaatikon kuudesta silmäparista ja taitaa se olla havaittavissa myös koko karvaisen suvun silmistä, viimeistään siinä vaiheessa kun illalla pukinkontissa rapisee ja tuoksuu salaperäisesti. Lapsena muuten kuvittelin, niinkuin varmaan meistä jokainen, että taivaassa oleva mummini vilkutti minulle tähdistä. Niin poismenneet sukulaiset tekevät edelleenkin ja tähtiä katsoessani muistan haikeana ja kiitollisena kaikkia niitä nelijalkaisia ystäviäni, jotka aikanaan ovat suoneet minulle rakkautensa ja lohduttaneet maailman murheissa.

Hyvää joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille, joita hämmästyksekseni on täällä blogissa uskomaton määrä. Jouluhalaus kaikille niille, joille joulukortti taas tänäkin vuonna jäi lähettämättä. Iso kiitos myös niistä yllättävistä joulukorteista, jotka sain blogini lukijoiksi tunnustautuneilta tuntemattomilta.