Eilisen isojen koirien Tapaninajelun jälkeen, teimme Benten kanssa pentulaatikkoon laajennuksen. Pikku yksiö laajeni lähes kaksioksi, vai olisiko kyseessä tupakeittiöllä varustettu yksiö. Benten uuden sisustussuunnitelman mukaan laatikkoon tulee makuuhuone, jonka virkaa toimittaa näyttelyhäkki, sanomalehdillä iloisen jouluiseksi kalustettu vessa on myös varsin tärkeä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ihmeellistä muuten on, että aina kun pennuille laitan ensimmäiset sanomalehdet, ne osaavat automaattisesti suunnata lehden päälle pisulle. Ylikoulutettu koiranhoitajasisareni vertasi ilmiötä lasten päiväkodin joukkopisutukseen. Lapset pannan potalle ja vesihana valumaan, johan onnistuu. Pikkupentu kävelee paperille, sen rapina laukaisee saman reaktion. Tämähän on vain arjen päättelyä, mutta saattaa olla tottakin. Käytännössä se on kuitenkin toiminut. Mutta mistä tulee kyky löytää hämmästyttävän nopeasti heti herättyä paperille sensijaan, että kyykistyisivät makuusijoilleen toimittamaan asioitaan. Se on vielä selvittelyn alla. Pääasia, että kuitenkin toimii.

Olen pentueiden kanssa huomannut, että ne pitävät jonkun alla nukkumisesta. Olisikohan se niitä alkuperäisiä vaistoja, piiloutua turvaan.  Pöydän tai kaapin alla nukkumisessa on sekin hyvä puoli, ettei mikään tipahda päälle. Tässä meidän huushollissakin asuu yksi todellinen "rähmäkäpälä"(lue kasvattaja), jonka hyppysissä ei juuri mikään tahdo pysyä säällistä aikaa, oli sitten kyseessä vasara tai pullataikina, osa niistä on aina lattialla. Siksi on hyvä omistaa koiria, joilla on luonnollinen suojautumisvaisto. Siksi pentulaatikossakin on pikku yöpöytä, jonka alle pääsee ja se häkki.

Laatikon paisuttua, katsoivat pikkupennut ensin hämmästyneinä ympärilleen ja pisupaperikin oli hetken hukassa, mutta hämmästyttävän äkkiä se löytyi. Koirahan on tapaeläin, ne huomaavat hämmästyttävän tarkasti pikkumuutoksetkin. Jos metsälenkin varrelle on ilmaantunut esimerkiksi uusi outo kasa kaadettuja kuusia, se huomataan heti ja jopa vähän haukahdetaan ja ilmoitetaan mammalle, että uutta edessä. Sama pätee laatikon kasvaviin pikkukoiriin. Kun yksiö laajeni isoksi ja pisupaperi pakeni kauemmaksi, uusi pikkupeti ilmestyi laatikkoon ja juoksutila kasvoi, oltiin ensin vähän ihmeissään.

Ensimmäisenä laatikon ympärijuoksun aloitti Jönssi.  Se teki sen rauhallisesti tyylilleen uskollisena  ja sai muut pojat seurakseen. Jinne tietysti halusi osoittaa olevansa "yhtä hyvä jätkä" ja pian laatikossa oli lähes yhtä vilkas vilinä kuin kauppakeskuksessa joulun alla. Mentiin edes ja takaisin, eikä aina edes tiedetty miksi.

Nyt niillä on viikoksi tai vähän toiseksi uutta tilaa, ensi viikolla reviirin pitää taas laajentua ja ulkonakin viivytään aina vaan pitempään. Toivottavasti tuuli laantuu, se ollut varsin kovaa joulun pyhinä. Muistan lukeneeni joskus lehdestä, miten tuuli tarttui perhoskoiraan ja paiskasi sen seinään. Vaikka schapendoesia kutsutaankin lentäväksi hollantilaiseksi, en silti tahtoisi pikkupentujen heti lentävän taivaan tuuliin. Eivät taitaisi siitä pitää pentujen uudet perheetkään.