Tässä asumassani talossa pellon laidalla, oli eilen varsin järisyttävä päivä meille kaikille. Pennut täyttivät viisi viikkoa. Bente sai siis virallisen luvan lähteä omaan kotiinsa. Outimamma haki sen iltapäivällä. Kun näin Outin auton kääntyvän meidän hiekkatiellemme, avasin portin Benten juosta suoraan oman mammansa syliin. Niin se tekikin ja kyyneleet silmissä katselin sen iloa. Bente meni heti varmuuden vuoksi omalle paikalleen autoon, jotta ei jäisi tänne. Mutta kyllä se iloissaan tuli tänne näyttämään vauvojaan Outille. Olin surrut pentujen puolesta äidin menetystä koko päivän, mutta eivät ne mitenkään siitä näyttäneet kärsivän. Bentekin oli jo monta päivää sitten aloittanut vierotuksen, se vain leikki niiden kanssa, imettää se ei halunnut enää. Sehän on selvää, niillä on jo terävät hampaat ja kynnet. Pitäähän niiden oppia kunnon koiranruoalle, ennenkuin lähtevät uusiin koteihinsa.

Nyt ovat sitten kaikki pennunostajatkin käyneet tervehtimässä uudet perheenjäsenensä ja esittäytymässä minulle. Olen tosi iloinen kaikista ostajista. Heistä jokainen on mieleinen perhe myös minulle ja se on kasvattajalle tosi tärkeää, jos vähääkään kantaa vastuuta maailmaan saattamistaan uusista pikkuystävistä. Vain yksi perhe on tulematta, pikku Jeanin eli pikkumustan Blondini perhe pysyttelee vielä poissa. Siellä talossa on vasta viikon ikäiset sheltievauvat. Mutta sen talon tunnen todelliseksi koiraparatiisiksi. Siellä pieni hollannintuonti Evita-schapendoes, jonka tuontiin olen tapani mukaan sekaantunut, odottaa samanrotuista leikkikaveria. Se talo on hyväksi, tai paremminkin jopa omaani paremmaksi havaittu ja siellä asuu ystäviä, koiria, hevosia ja mukavia lapsia koirille leikkikavereiksi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Puolen päivän aikaan kävimme hollannintuontini Seita ja minä Mannisen sedällä ultrassa. Setä Manninen sanoi, että vauvoja tulee oikein kasapäin. Veikkasi kymmentä yhtätoista. Mutta sitä samaa hän sanoi Benten ultran jälkeenkin.Tuli kuusi. Seita saisi minun puolestani saada vaikka vähemmänkin, niin paljon helpompaa se on nartulle. Seita muuten ei ole syönyt kunnolla yli kahteen viikkoon. Eläinlääkäri sanoi, että Seita on fiksu alkuperäiset vaistot omaava emokoira. Juoksun aikana ja jo sitä ennenkin Seita muuten "söi kuin hevonen" Luonnossa kantavat koirat tekevät juuri näin, ennen kantavaksi tuloa, ne syövät ja sitten panttaavat. Pennut kuulemma ottavat emosta kaiken tarpeellisen juuri sen vararavinnosta, mutta emo ei lihota itseään, eikä pentujaankaan liian suuriksi, jolloin se on terveellisempää niille kummallekin. Hah! ja vieläkerran HAH ! Ensimmäinen eläinlääkäri, joka tämän kertoo ja millaisen vaivan Outi ja minäkin näimme lähes pakkosyöttämällä Benteä sillä kuuluisalla hopeisella perintölusikalla.

Joku muuten saattaa luulla minuakin suurkasvattajaksi kun pentuja tulee ihan putkessa. Olen kasvattanut rotua vuodesta 1997, tai silloin syntyi ensimmäinen schapendoesini. Minulla on ollut seitsemän pentuetta täällä kotona ja yksi pentue kennelnimelläni Ahvenanmaalla. Tämä vuosi vaan sattuu eläkkeellejäänninkin puolesta olemaan hyvä vuosi tehdä vauvoja kolmella sijoitusnartullani ja Seidalla. Edellisesta pentueesta kotonani onkin jo puolitoista vuotta.