Bente on ns. sijoitusnarttuni. Se siis asuu omassa kodissaan, mutta myös minä omistan sen ja minulla on sen jalostusoikeus. Kun se on pentunsa maailmaan saattanut, sen omistus siirtyy sijoituskotiin. Halvempi tapa ihmisille hankkia koira ja varsin tehokas tapa kasvattajalle, joka toki tarvitsee kunnon jalostusmateriaalia. Kätevää ja käytännöllistä, varsinkin jos ei ole tiloja, missä pitää monia koiria. Sijoittamalla lupaava pentu perheeseen, saa koira yksilöllisen, rakastavan hoidon, eikä se tarvitse elää kenneltiloissa ilman "sille merkattua omaa ihmistä".

Tunnustan kuuluvani niihin harrastelijakasvattajiin, joilla ei myöskään olisi sydäntä pitää koiria kenneltiloissa isoja määriä, niin ettei olisi aikaa niille henkilökohtaiseen yhdessäoloon, eikä minulla sen paremmin ole sellaisia tilojakaan. En tunne ketään sellaista schapendoeskasvattajaa, muita kylläkin tiedän. Schapendoes on sitäpaitsi luonteeltaan ihmisrakas, se tarvitsee omat ihmisensä. Se ei ehdottomasti ole tarhakoira, vaan siitä tulee todellinen perheenjäsen "ihmisen paras ystävä". Minun viisi kotona asuvaa koiraani ovat varsinaisia sohvan ja sängynvaltaajia ja taitaisivat todella hämmästyä, jos tietäisivät olevansa "vain koiria". 

Vaan on sijoituksessa omat murheensakin. En nyt puhu niistä huonoista kokemuksista, joita minullakin on, missä sijoitettu koira saattaa jopa kokonaan kadota näkymättömiin, tai sen hoito ei ole asiallista. Enkä puhu niistäkään ihmisistä, jotka liian kiltisti ovat suostuneet kasvattajan jopa kohtuuttomiin vaatimuksiin. Puhun inhimillisestä ikävästä. Silloin kun pentu sijoitukseen otetaan, on pennutuksen aika vielä vuosien päässä ja into uudesta penheenjäsenestä saa unohtamaan sen asian, että rakas perheenjäsen on annettava pentuja tekemään kasvattajan luo. Tuleva äiti joutuu olemaan kasvattajan luona reippaasti yli kuukauden. Benten kohdalla asiaa helpottaa, että se on aina juoksujensa ajan ollut "maanpaossa" velipoika Veetiltä luonani, joten se tuntee koirani ja tapani. Mutta silti kyllä minun sydäntäni raastaa katsoa kun se istuu ikkunalla ja katsoo oman perheensä perään. Tunnen olevani hirviö, kun katson Outin lasten silmissä näkyvää ikävää. Ja viimeistään silloin päätän, että ne harvat sijoituskoirani saavat tehdä pentunsa omassa kodissaan, jos mahdollista, tai sitten en enää sijoita.

Niin, että te muutamat sijoituspentuni omistajat, jos tämä sattuu silmiinne, käyttäkää herkistynyttä tilaani hyväksenne ja neuvotelkaa toisenlaisesta vaihtoehdosta. Ja Sinulle Benten mamma, Outi, sorry, meni kohdaltasi ohi, mutta älä Benten puolesta sure, se rakastaa pentujaan ja viihtyy niiden ja muiden koirieni kanssa. Enäähän on vain muutamia viikkoja jäljellä ja sitten Bente on kokonaan teidän. Te olette osuutenne hienosti tehneet. Bente on hieno koira, hyvä äiti ja siitä kiitos kuuluu teille. Sitäpaitsi, Outi, se Benten syöttäminen lusikalla on siistiä, nopeaa ja kätevää. Siellä se makaa laatikossa kuusi vauvaa imemässä, se vain hieman nostaa päätään, avaa suunsa ja muutamassa minuutissa koko kuppi on tyhjä. Joten tässäkin tapauksessa Outin pilkkaaminen osui omaan nilkkaani, pyörrän pyhät puheeni ja odotan itsekin ilolla päivää, jolloin näen Benten onnellisena lähtevän OMIENSA KANSSA OMAAN KOTIINSA, vaikka silloin itkenkin, niin itken ilosta, Benten ja perheensä puolesta..