Pari päivää on mennyt pelkässä hössötyksessä. Pentulaatikko on lopullisesti laajentunut koko pienen huoneen kokoiseksi. Ylikoulutettu koiranhoitajasisareni miehineen ja kahden kasvattamani koiran kanssa tuli uuden vuoden viettoon, joten kahdeksan aikuista koiraa ja kuusi pentua takaa vauhdikkaan uuden vuoden vastaanoton.

Eilen olin tyhjentämässä työhuoneeni Pasilan tv-keskuksessa. Kummallista, miten asioiden mittasuhteet muuttuvat. Aikanaan oli ihan pakko säilöä kaikki ohjelmissa tarvittavat paperit ja valokuvat ja jopa pienet muistilaputkin. Niin maailman tärkeitä ne olivat. Nyt kun niitä katseli, niin ne olivat pienentyneet kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä. Pelkkää paperia, joka ei kiinnostaisi ketään. Silti muistot erilaisista ohjelmista ja projekteista säilyvät, niitä ei kukaan voi ottaa pois, ei vaikka niistä kertovat paperilaput ja kuvat joutaisivatkin paperikeräykseen. Osa tietysti on arkistoitukin. Mutta nyt entinen huoneeni on tyhjä, tietokoneen muisti putsattu ja omasta ohjelmahistoriastani kertovat taulut seiniltä putsattu uuden ihmisen tulla tilalle ja tehdä oma kolonsa tv-historiaan.

Minä puuhastelen toistaiseksi pentulaatikolla pienten elämänalkujen kanssa ja puuhaa riittää. Joka päivä ainakin yksi porukka on käynyt katsomassa pentuja, parhaana kaksi porukkaa.  Vellin keitossakin on oma puuhansa. Nyt ne jo kaikki osaavat syödä velliä ja Bentekin alkaa selvästi vierottaa niitä maidon juonnista. Huomenna pennut täyttävät viisi viikkoa ja me menemme Seidan kanssa eläinlääkärille ultraan, katsomaan onko meille tulossa lisää vauvoja. Ohjelmien teon sijasta, teenkin nyt pieniä uusia ilopillereitä. Joku sanoisi, että hullu ihminen kun panee itsensä heti uudestaan samaan rääkkiin. NIINPÄ !